Vanhentunutta bulkkitavaraa?

Posted: helmikuu 9, 2007 in Vastarannan kiiski

Huumorimielessä heitetyt letkautukset paljastavat usein ihmisten todelliset asenteet ja mielipiteet. Jäin miettimään Turun sosiaalilautakunnan jäsenten maailmankuvaa luettuani Mirka Muukkosen merkinnän rouva Ruususesta. (Mainittakoon, että Muukkonen pyrkii eduskuntaan, mikä on syytä tiedostaa hänen blogiaan lukiessa. Se ei kuitenkaan mielestäni vähennä esiin nostettujen epäkohtien tähdellisyyttä.)

Jäisellä pihalla liukastunut iäkkäämpi turkulaisrouva sai tuta suomalaisen terveydenhuollon rulettipelin kovat säännöt. Koska rouva ei kykene vammojensa vuoksi liikkumaan omin avuin, hänelle luvattiin väliaikainen palvelupaikka – peräti 60 kilometrin päästä Laitilasta.

Minä ymmärrän rouva Ruususta, joka kieltäytyi lähtemästä toiseen kaupunkiin ja haluaa mieluummin sinnitellä kotonaan. Mutta mitä asiasta tuumasi osa Turun sosiaalilautakunnan jäsenistä Muukkosen mukaan? He ottivat vertailukohdaksi kotimaamme surkeimman vaihtoehdon ja muistuttivat, miten Lapissa joudutaan kulkemaan avun perässä satoja kilometrejä.

Voihan vinetto, sanon minä. Kuvittelevatko nykyajan päättäjät, että vanhukset ovat jotakin bulkkitavaraa, jota voi huoleti heitellä sinne, tänne ja tuonne? Ikään kuin vanhoilla ihmisillä ei olisi lainkaan tunteita saati sosiaalista verkostoa, jonka avulla ja tuella he todennäköisesti tervehtyisivät huomattavasti paremmin kuin yksin sinkaistuina etäisyyksien päähän? Huh-huh, kyllä on karua touhua Turussa.

Advertisements
kommenttia
  1. markusahonen sanoo:

    Paperilla matkat on lyhyitä ja vanhukset vaan numeroita ja sosiaaliturvatunnuksia. Jonkun tarttisi kertoa näille päättäjille, että vaikka sata vuotta sitten tarvottiin kansakouluun 30 kilometriä metrin hangessa, ei niin tarvitse enää tehdä.

  2. Viides rooli sanoo:

    Terve Markus, puhut asiaa. On kovin helppoa arvioida tilanteita, kun ei itse joudu kasvokkain niiden kanssa. Päättäjien on huomattavasti vaivattomampaa käsitellä laskelmia, tilastoja, diagrammeja sekä, kuten kirjoitat, sosiaaliturvatunnuksia kuin kohdata sairastuneet ja ahdistuneet potilaat ja nähdä tilanne heidän näkökulmastaan.

  3. helli Maaranto sanoo:

    maaliskuu7, 2007

    Tämän päivän Helsingin Sanomissa taas kerrottiin, kuinka vanhuksia sijoitetaan kymmenien kilometrien päähän omilta koti- ja asuinseuduiltaan, sinne, missä sattuu olemaan tyhjä sänky. Mielestäni on suunnaton häpeä,
    että maa, joka ylpeilee teknisillä innovaatioillaan, sovellutuksillaan ja pärjäämisellään maailman markkinoilla, ei pysty järjestämään asiaa, joka on täysin ennalta arvioitavissa. Vanhenevien ikäluokkien suuruus on täysin ennakoitavissa kuntakohtaisesti, se pikemminkin vuosien varrella pienenee, ei missään nimessä suurene, joten on kumma, että lopullista olopaikkaa läheltä kotia ei löydy.

    Eivätkö nämä taloudesta (euroista/vuosi) päättävät tajua, että eipä aikaakaan – he itse ovat siinä iässä, että etsitään kaatopaikkaa, johon heidätkin bulkkitavarana voidaan kipata. Niin makaa kuin petaa!!!!