Kalman kätyrinä

Posted: helmikuu 7, 2007 in Mietteitä

Tänään olen ollut ahkera ja julma kalman kätyri. Samaan aikaan kun sormet laulavat näppäimistöllä ja mieli työstää topakoita lauseita, pölypunkit heittävät paukkupakkasissa hyvästit elämälle. Lumen kimmeltäviksi jalokiviksi muuttanut aurinko nauraa ikkunani takana ja lupaa palkkioksi piteneviä päiviä, välähdyksen kesästä ja ehtymättömän energiasäkin, josta ammentaa uusia ideoita. Ilo kuplii ihoni alla.

Etsiessäni lohtusäkeitä flunssaan sairastuneelle Tuimalle löysin samojen kansien välistä tunnelmiani kuvaavan runon Minulla on piste. Se ja muita oivaltavia tekstejä löytyy Ilpo Tiihosen runokokoelmasta Hyvät, pahat ja rumat (1984).

Pohjoisesta, idästä, etelästä ja lännestä, jokaisesta, lensi yksi palokärki sadan metrin korkeudessa. Ne törmäsivät nokka edellä toisiinsa tyhjyydessä, ja siihen syntyi paikka. Olen nyt löytänyt sen, eikä kukaan voi ottaa sitä minulta pois.

Lisäys klo 13.00

Kenen lauluja laulat, on yhä ajankohtainen kysymys tiedemaailmaa luotaavissa lehdissä. Juha Suorannan blogissa on kiinnostava haastattelu, jossa Aikalaisen päätoimittaja Heikki Laurinolli puntaroi journalistista vapautta. On ällistyttävää, miten yliopiston johto kokee kiusallisena sen, että professorit esittävät kritiikkiä omaa opinahjoaan tai yhteiskuntatieteisiin kohdistuvia asenteita kohtaan. Milloin tässä maassa opitaan, ettei vaikeneminen ole aina kultaa? Lukekaa!

Lisäys 8.2. klo 7.00

Päivitys johtuu Tenavat tarakalla -merkintään liittyneen keskustelun jatkumisesta. Tapani, lukioaikainen varaäikkäopeni ja The Urban Crow -bändin kitaristi, kertoo pudonneensa tuoliltaan löytäessään menneiden aikojen repliikkejään blogistani. :-)

Kommentointi on suljettu.