Kalaneviä, banaaneja ja Tuttu Jänis

Posted: tammikuu 27, 2007 in Kuvataide

Vällyjen välistä on piristävää vierailla taidemuseoissa, virtuaalisesti, totta kai. Sivustoja selaillessani haaviin jäi parikin näyttelyä, jotka olisi antoisaa nähdä myös livenä. Oulun taidemuseossa on tänään avautunut Kollaasi, joka tuo samaan tilaan kuusi 1970-luvulla syntynyttä taiteilijaa: Terhi Heinon, Eemil Karilan, Antti Laitisen, Kalle Lampelan, Outi Pieskin ja Pauliina Turakka Purhosen.

Karilan ja Lampelan töitä oli esillä Kluuvin galleriassa vuosi sitten, ja silloin heidän teemansa – menneisyyden hallinta – pakotti pohtimaan omaa suhdetta eilisen todellisuuteen, miehisyyteen liitettyjä kliseitä ja patriarkaalisia valtarakenteita. Kierrätyksen mestari Terhi Heino hyödyntää taideteoksissaan mm. teepusseja, banaaninkuoria sekä karamellien käärepapereita. Kenkäfriikit ihastunevat näihin kalanevistä tehtyihin katseenvangitsijoihin.

Turun taidemuseossa on esillä eritoten Saksan historiasta kiinnostuneen, Ars Fennica -ehdokkaanakin olleen Janne Räisäsen maalauksia. Hän sanoo keskittyneensä näyttelyä suunnitellessaan ”oman pään sisäiseen liikenteeseen”, minkä seurauksena mm. Göring on päätynyt Pohjoisnavalle.

Sokerina pohjalla on Kuopion helmi, Viktor Barsokevitschin yli sata vuotta sitten rakennuttamassa puutaloateljeessa sijaitseva VB-valokuvakeskus. Helmikuun alussa siellä avautuu Savon Sanomien 100-vuotisjuhlanäyttely Muistatko? Olen oppinut (ammattinikin) myötä arvostamaan lehtivalokuvaajia, jotka onnistuvat vangitsemaan yhteen kuvaan kokonaisen elämäntarinan tai historiallisen hetken.

Suomalaisessa aikakauslehdistössä on viime vuosina vahvistunut trendi, jossa kuvat suunnitellaan ennalta ja rakennetaan valmiiksi pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Tavallista arkea ei kuvissa enää näy, sillä valtaosa toteutetaan studiossa tai kuvausta varten vuokratussa näyttävässä ympäristössä.

Olen suoraan sanoen kyllästynyt näihin roolileikkeihin, joihin varsinkin poliitikkoja houkutellaan. Tiedättehän: Karpela Punahilkkana, Katainen Teräsmiehenä, Jäätteenmäki nyrkkeilykehässä tai Wideroos uimassa ankkaparven keskellä (esimerkit ovat fiktiivisiä – kai). Haastateltavat eivät välttämättä saa nykyään pitää kuvissa edes omia vaatteitaan, siitä pitävät huolen lehtien AD:t ja stylistit, joiden näkemys on toisinaan niin pahasti ristiriidassa kuvattavan persoonan kanssa, että lopputulos on luonnoton, jopa hirveä.

Mihin ovat hävinneet kunnon reportaasikuvat? Kuvat, joissa kohde on luonnollinen osa ympäristöään? Kuvat, joita voi katsoa kerta toisensa jälkeen, koska niihin on taltioitu jotakin aidosti koskettavaa? Kuvat, jotka vuosienkin päästä herättävät, koska ne kertovat todellisuudesta, ihmisten elämästä? Sellaiset kuvat, joita Tuttu Jänis (1904-1980) otti yli 60 vuotta kestäneen uransa aika. VB-valokuvakeskus on tehnyt ansiokkaan kulttuuriteon rakentaessaan Jäniksen laajasta tuotannosta verkkonäyttelyn, johon kuuluu myös opetusmateriaalia. Lisää Jäniksen valokuvia löytyy —> täältä.

kommenttia
  1. merja kirjoitti:

    hii! pistäydyitpä sairastuvastasi Haihatuksessakin!

    Pauliina Turakka Purhosen Vuosi Verkkokadulla -maalaus valmistui parahiksi viime keväänä Haihatus 2006 näyttelyyn. Kuva teoksesta Oulun taidemuseon sivuilla on otettu täällä meillä.

    Tykästyimme teokseen nähdessämme sen valmistumista Turakka Purhosten työhuoneella. Oma haasteensa oli viiden metrin kokonaisuuden mahduttamisessa neljän metrin seinälle. Vaan kukapa olisi kekseliäämpi kuin teosta näyttelyynsä kovasti haluava näyttelyn ripustaja! Noh, oikeastaan ratkaisun kyllä keksi taiteilija itse. Ja kaikki olimme tyytyväisiä, myös yleisö.

    Pauliinahan sai Suomen Taideseuran dukaattipalkinnon äskettäin, ihan ansaitusti.

    Haihatuksessa Pauliinaa olemme saaneet ihailla jo kolmena kesänä ja neljäs on tulossa.
    …joten katselepa vällyjen välissä virtuaalisesti, mutta tule kesällä katsomaan ihan livenä!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Merja, tietenkin poikkesin myös Haihatuksessa, sehän oli niin sopivasti matkan varrella. Ei ihme, että bongasit minut, tällaisen myöhäisjoulutontun Marimekon yöpaidassa, villasukissa ja – jotta kokonaisuus olisi täydellinen – myös nenäni on niistämisestä iloisen punainen. ;-)

    Minua harmittaa, etten saanut viime vuoden lopulla lähdyksi Turkuun, siellä kun oli esillä lähes parin kuukauden ajan Pauliina ja Kalle Turakka Purhosen yhteinen näyttely. Hauska kuulla, että tuo Oulun taidemuseon teosvalokuva on alun perin otettu teidän näyttelystänne.

    Tällaisina potemispäivinä on ihanaa tehdä läppärillä virtuaalireissuja ja samalla suunnitella oikeita matkoja. Kyllä ensi suven reitteihin pitäisi Joutsakin mahduttaa, varsinkin nyt, kun olette tiivistämässä yhteistyötä Teatterikoneen kanssa. Se poikii varmasti huikeita juttuja!