Uudet pelisäännöt

Posted: tammikuu 16, 2007 in Kulttuurin kentällä

Tein uuden työtehtävän äärellä taustakartoitusta, kävin läpi vanhoja muistiinpanoja ja perkasin aiheen tiimoilta keräämääni materiaalia. Käsiini osui Helsingin yliopiston rehtorin Ilkka Niiniluodon puheenvuoro, jonka hän piti Vanhalla ylioppilastalolla Itsenäisyyspäivän avoimessa kansalaismatineassa viisi vuotta sitten (tosin silloin hän ei vielä toiminut rehtorina, vaan teoreettisen filosofian professorina sekä vararehtorina).

Kansalaismatinean teemaksi oli valittu Kenen maailma? Taistelu moraalista ja taistelusta. Niiniluoto lähestyi aihetta lautapelien, Monopolin ja Wangarattan, kautta. Kuten hän muistutti, niiden tavoite on sama: voittaja on se, joka kerää eniten omaisuutta. ”Monopoli ja Wangaratta antavat havainto-opetusta siitä, miten kansainvälinen kapitalismi toimii talousjärjestelmänä. Alkaneen vuosituhannen globalisaatio, kovaan kilpailuun perustuva maapallonlaajuinen markkinatalous, ei siten näytä mitenkään uudelta keksinnöltä, vaan maailma on muuttunut yhä enemmän vanhojen lautapelien kaltaiseksi. Rikkaat rikastuvat, sinnittelijät polkevat paikallaan ja syrjäytyvät romahtavat.”

Niin totta, niin totta. Muistan yhä, miten kilpaileminen kävi kaikille muille karvaaksi siinä vaiheessa, kun joku pelaajista onnistui valloittamaan Erottajan tienoon ja pystytti sinne kasakaupalla taloja ja hotelleja. Vararikkohan siinä lopulta tuli. Nyt sama Matteus-ilmiö – ”sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on” (Matt. 25:29) – toistuu tosielämässä kaikkialla.

Onni ei milloinkaan jakaudu maailmassa tasapuolisesti, mutta siitä huolimatta Niiniluoto kannusti kuulijoita taistelemaan sen puolesta, että kaikilla ihmisillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet elämän laadun ylläpitämiseen ja parantamiseen. ”Ehkä voisimme aloittaa keksimällä lapsillemme sellaisia pelejä, joissa parhaiten toisia auttava pelaaja selviää voittajaksi.”

Kommentointi on suljettu.