Esikuvan arvoisia naisia

Posted: joulukuu 29, 2006 in Arjen ilot, Juttuarkisto

Tämä on blogini 200. merkintä ja samalla tämän vuoden viimeinen. Vuoden 2007 otan vastaan perheen kesken, kuohuvaa juomaa maistellen, mennyttä muistellen ja tulevaa suunnitellen.

Työni ansiosta olen kuluneenakin vuonna saanut tavata lukuisia innoittavia ja kiinnostavia ihmisiä, joiden ajatusten äärellä on ollut hyvä pysähtyä ja pohtia omaa maailmankuvaani ja asenteitani. Heistä tahdon nostaa esiin kuusi naista, jotka kohtasin kesäkuun alussa. Olin saanut tehtäväkseni haastatella Helsingin Tyttönorssista 70 vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittaneen joukon.

Vielä viime minuuteilla, juuri ennen kuin soitin töölöläiskodin ovikelloa, mietin jokseenkin ällistyneenä: ”He ovat saaneet valkolakin 70 vuotta sitten. Osa heistä on yhtä vanhoja kuin Suomen tasavalta. Mitä kaikkea he ovatkaan nähneet! Mahdanko itse elää niin kauan?”

Tapaaminen oli ikimuistoinen, sen takasi naisten kirkas mieli, terävä äly ja säkenöivä huumori, jolla he ryydittivät muistelujaan. Helppoa heidän elämänsä ei ole ollut. He ovat opiskelleet, kasvattaneet lapsensa ja tehneet työtä aikana, jolloin naisten oikeudet ja tasa-arvo eivät olleet mitään itsestäänselvyyksiä. Itse asiassa juuri he ovat olleet luomassa meille nuorempien sukupolvien naisille parempia olosuhteita, parempaa elämää.

Alkukaan ei ollut helppo, kuten yksi naisista, Outi Harkko, muistuttaa. Nuoruus kului sodan varjossa. Se vaikutti nuorten naisten suunnitelmiin ja elämänkohtaloon. Unelmille ei juuri jäänyt sijaa.

– Ylioppilaskevään jälkeen olimme Tellervo Keinäsen kanssa kurssitovereita Ebeneserissä, lastentarhanopettajien koulussa. Sodan aikana toimin lottana ja jouduin heti talvisodan alussa Karjalan kannakselle muonittajaksi. Junavaunun kyljessä määränpääksi oli merkitty Kuolemajärvi. Myöhemmin olin Suomenlinnassa ilmavalvontatehtävissä, Outi Harkko kertoo.

Raili Heinonen sanoo olleensa aina realisti.

– Oli pakko. Isäni oli tehnyt konkurssin, ja elimme hyvin ankeissa olosuhteissa. Valkolakin jälkeen tärkeintä oli löytää nopein tapa ansaita leipää. Niinpä menin Kauppakorkeakouluun, se oli siihen aikaan kaksivuotinen. Kun valmistuin, alkoi sota.

Olen lisännyt näistä esikuvan arvoisista naisista kirjoittamani Parasta vuosikertaa -jutun Yllätyslootaan. Sen myötä toivotan kaikille merkintöjeni lukijoille iloa, elämänuskoa sekä onnekasta vuotta 2007!

Advertisements
kommenttia
  1. Tui sanoo:

    Mitä opin tästä? Pitäisi tarttua Kotilieteen useammin :)

    Kiinnostava juttu. Olen keski-iässä kiinnostunut naisten talvi- ja jatkosodan kokemuksista, joten juttusi liippaa läheltä. Uskomattoman paljon naiset ovat kokeneet arkensa keskellä.

    Hyvää uutta vuotta Sinullekin! Toivottavasti ensi vuonnakin tapaat paljon kiinnostavia ihmisiä ja välität meille lukijoille näiden tapaamisten antia.

  2. Viides rooli sanoo:

    Hei Tui, kehun Kotiliettä täydestä sydämestäni. Vielä mahtuu lehtimaailmaan korkeatasoisiakin ja kiinnostavia julkaisuja, joiden jutuissa kerrotaan oikeiden ihmisten aidosta elämästä, eikä vain juosta kännykkäkameroiden kanssa julkkisten toilauksia taltioimassa.

    Suomalaisten sodanaikainen todellisuus ja arki kiinnostavat myös minua. Toivoisin, että Kirsti Mannisen ja Markku Onttosen käsikirjoittama tv-sarja Taivas sinivalkoinen lähetettäisiin uudelleen. Se kertoi tarkalla ja koskettavalla tavalla, miten rankkaa uuden yhteiskunnan rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen tosiasiassa oli.

  3. Tui sanoo:

    Se on julkaistu DVD:nä. Minulta sarja jäi muinoin katsomatta ja sittemmin kirjat luettuani olen asiaa harmitellut. Kirjoista pidin paljpn, ne käsittelevät kuvaamaansa aikaa kiinnostavasti. Mutta nehän perustuvatkin kirjeisiin, päiväkirjoihin ja muistelmiin. En aiemmin ollut osannut ajatella kuinka kovaa elämä oli heti sodan jälkeen.

  4. Jussi sanoo:

    Juttu ja aihe oli hyvä, mutta Kotiliesi ei ole kuulunut lukemistooni. Pitänee joskus parturissa tai lääkärin vastaanottoa odotellessa lueskella. :)

    Kaikesta huolimatta: Hyvää ja onnellista vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta!

  5. Viides rooli sanoo:

    Kiitos, Jussi. Ja iso kiitos kaikille kampaamoille, partureille ja lääkäreiden vastaanotoille. Mihinköhän me toimittajat joutuisimme ilman niitä ja niiden lukemattomia lehtikasoja? ;-)

  6. SusuPetal sanoo:

    Inspiroivaa uutta vuotta sinullekin :)

  7. Viides rooli sanoo:

    Kiitos, SP. Voimia itsellesi, ja läjäpäin hyviä kirjoitusideoita! Lupaan käydä lukemassa tarinoitasi jälleen ensi vuonna.

  8. Anna sanoo:

    Onneksi olkoon juhlamerkinnästä ja kiitos kulttuurivuodesta. Iloa ja onnea vuodelle 2007 – ja niitä kuohuvia kannattaa poksautella ihan avokätisesti. Samppanjassa on kummaa taikaa ;)

  9. Viides rooli sanoo:

    Kiitos, Anna. Olet oikeassa, kuohujuomissa on taikaa. Siksi hyvät uuden vuoden lupaukset pitää aina sinetöidä samppanjalla :-)

  10. Miss Pligaa sanoo:

    Hip hip pligaa ja alkava vuosi tuokoon 2007 hulppeaa yllätystä !

    En ollutkaan käynyt suosikkiblogeissani vähään aikaan ja uusi ulkoasusi oli iloinen yllätys – tosi staili. Sama laadukas kirjoitustyyli on entistä enemmän edukseen nyt.

    =)

  11. Viides rooli sanoo:

    Tervehdys sinne Ranskaan, ja kiitos kommentistasi. Minustakin blogin ilme on nyt aikas timmi. Onnekasta vuotta 2007 Sinulle ja perheellesi!