Ilosteleva elämänkertomus

Posted: lokakuu 10, 2006 in Sanojen mahti

”Tuhannen tulimmaista! eikö ole miehellä valtaa elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta?” Niin huutaa Juhani, Jukolan poikien vanhin, kun orvoiksi jäänyttä veljessarjaa usutetaan aapiskirjan ääreen lukutaitoa hankkimaan. Muutoin on edessä jalkapuu ja julkinen häpeä. Ei ihme, että veljekset karkaavat metsien kohtuun rakentaakseen itselleen uuden, vapaan maailman.

Aleksis Kiven pääteos Seitsemän veljestä, ilosteleva elämänkertomus, kuten teosta sen ilmestyessä mainostettiin, on ajan myötä kasvanut suorastaan myyttisiin mittoihin. Suomenkielisissä kouluissa on sukupolvi toisensa jälkeen seurannut veljesten karkumatkaa Impivaaraan ja takaisin sekä laulaa loilottanut kehtolinnassaan keinuvasta oravaisesta ja seitsemän miehen voimasta.

Paitsi persoonista, Seitsemän veljestä kertoo ennen muuta ryhmästä, kollektiivisuudesta. Heillä on yhteinen identiteetti, he kuuluvat yhteen ja heidän välillään vallitsee ryhmän dynamiikka. Ja kuten aina ulkopuolisen uhan edessä, myös Jukolan kaarti tiivistää rivit vihollisen lähestyessä. Niin käy tappelussa Toukolan poikia vastaan, niin käy lukukinkereillä lukkarin rääkätessä aapisellaan.

Itseäni puhuttelee erityisesti Jukolan veljesten kamppailu vapauden ja järjestäytyneeseen yhteiskuntaan kuulumisen välillä. Rehdit miehet pitävät itseään täysivaltaisina yhteisönsä jäseninä, mutta ulkomaailma näkee asian toisin. Ilman uutta kansalaisvelvollisuutta – lukutaitoa – veljeksiltä puuttuu kaikki, sillä lukutaito oli vaatimuksena ripille pääsyyn ja aviosäätyyn. Sama pätee tänään, kun elämme korostuneesti tietoyhteiskunnan aikaa ja sivistymättömyyttä pidetään suorastaan häpeällisenä. Se, jolla ei ole taitoa hankkia ja käyttää tietoa, syrjäytyy nopeasti toisen luokan kansalaiseksi.

Veljekset kokevatkin lukemaan opiskelun hyvin ahdistavana. Heille se on ulkoapäin annettu vaatimus, jonka myötä he menettävät lopullisesti vapautensa, kyvyn leikkiä ja heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Kiven näkemys veljeksistä – tai sydänsuomalaisista – onkin kiinnostava: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Lauri, Timo ja Eero ovat niitä, joille luonto, vaisto ja itsenäisyys merkitsevät enemmän kuin tieto ja tietäminen. Ihmisiä, jotka antavat tunteiden, adrenaliinin ja innon ohjata itseään. Aitoja villejä veikkoja.

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Linkkien takaa löytyy rautaisannos Kiveä sekä Seitsemän veljestä luettavaksi.

 

Advertisements

Kommentointi on suljettu.