Viinan voimalla

Posted: lokakuu 7, 2006 in Mietteitä

Olen katsonut ajoittain Big Brotherin lähetyksiä, lähinnä sunnuntaisin, jolloin leikistä karkotetaan yleisön äänin kilpailija toisensa jälkeen. En suoraan sanoen jaksa tuijottaa ohjelmaa, jossa joukko toisilleen tuntemattomia yrittää tappaa aikaa piereskelemällä ja jonninjoutavuuksia puhumalla. Sen sijaan olen seurannut kiinnostuneena netissä käytävää BB-keskustelua. Miten kiihkeästi väki käykään propagandasotaa omien suosikkiensa puolesta ja luopioiksi leimaamiansa kilpailijoita vastaan.

Silläkin uhalla, että saan tiukkapipoisen promillekyttääjän leiman, ihmettelen julkisesti Subtv:n keskustelupalstalla ilmenevää alkoholin vaatimisen vimmaa. En tiedä, haikailtiinko viime vuoden kilpailijoille yhtä kiihkeästi keittoa ja kukkoa, mutta tänä vuonna osa faneista tahtoisi ilmiselvästi nähdä BB-asukkaat päissään vuorokaudet läpeensä.

Olisi tietenkin helppoa leimata keiton peräänkuuluttajat keskenkasvuisiksi teineiksi, joille viinan kanssa läträäminen on vielä jännittävää omien rajojen etsimistä ja irtiottoa vanhemmista, mutta kyse tuskin on vain siitä. Alkoholia haikailevissa kun on selvästi mukana myös vanhempaa väkeä, jonka motiiveja onkin jo vaikeampaa nimetä. Tirkistelynhalua? Vahingoniloa, kun känniset kilpailijat mokaavat itsensä julkisesti? Olisi myös hauska tietää, miten ohjelman sponsorien, mm. R-kioskin ja Saunalahden, edustajat tosiasiassa suhtautuvat BB:ssä nähtyyn örveltämiseen. Saattaahan olla, että mäyräkoirien ja siiderien myyntikäyrä on ohjelman ansiosta noussut Ärrällä kipakastikin…

Minusta on kiinnostavaa, miten julkisuudessa on viime aikoina käytetty myös alkoholin tyrmääviä puheenvuoroja. Tapasin elokuussa työn merkeissä runoilija Arno Kotron, joka sanoo eläneensä vuosikausia kliseesirkuksessa, vain baskeri puuttui. Lopulta kapakoissa juoksevan, runsaasti viiniä juovan ja onnettomasta rakkaudesta runoja kirjoittavan miehen rooli alkoi tuntua ahdistavalta, jopa laskelmoidulta. Niinpä hän viime vuoden toukokuussa päätti lopettaa kertaheitolla alkoholin käytön. ”Nelikymppinen jätkä, joka istuu illasta toiseen baaritiskillä, on sankarillinen hahmo lähinnä omissa ohimenevissä nousuhumalaisissa mielikuvissaan. Muiden silmissä hän on jo aika säälittävä”, Kotro sanoo.

Runoilijan mukaan kolme suurinta syytä, miksi ihmiset eivät lopeta viinanjuontia, ovat kaikki pelkoja. Menetänkö ystävät? Menetänkö luomiskykyni? Muuttuuko elämäni tylsäksi? Samoihin kysymyksiin on saanut lukemattomat kerrat vastata myös teatterialan moniottelija Kalle Holmberg, nykyinen absolutisti, jolta kalkkiviivoille tulleet ovat kysyneet, mitä ihmiselle tapahtuu viinasta luopuessaan. ”Se merkitsee perusteellista muutosta, ja sitä ihminen pelkää ihan perkeleesti! Kyse on uskalluksesta elää toisella tavalla. Ja draamastakin saattaa tulla toisenlaista, epäilyttävämpää…”

En usko, että BB:n draama kaipaa terästäytyäkseen senttiäkään bisseä tai väkeviä, vaan ohjelma tarvitsisi kunnon käsikirjoituksen ja kilpailijoiden älyä, luovuutta ja käden taitoja haastavia, mielikuvituksellisia ja huolella mietittyjä tehtäviä. Mutta se vaatisi ammattitaitoa ja taloudellisia investointeja. On paljon helpompaa roudata keittoa kulisseista, suunnata kamerat makuuhuoneisiin & suihkutiloihin ja panna katsojat maksamaan hipelöinnistä ja paljaasta pinnasta.

 

kommenttia
  1. SusuPetal kirjoitti:

    Itse en ole katsonut BB:tä, en kerta kaikkiaan pysty katsomaan noita tositeevee-juttuja. Oman elämän extriimisyys tuntuu ihan riittävältä:) Samasta syystä jäävät varmaan lukematta ne blogit, joissa käsitellään joko fiktiivisesti tai ”faktisesti”(mitä joskus siis epäilen) samanlaisia elämän kiemuroita, itsemurhia, paljastuksia jne.

    Ihmisten tirkistelynhalu jaksaa aina yllättää minut. Kerta toisensa jälkeen. No, olenhan itsekin totta kai utelias, mutta että koko ajan jaksaisi seurata muita ja odottaa jotakin tapahtuvaksi…

    Elämä ilman alkoholia on läsnäoloa. Se ei kaikilta onnistu. Pakeneminen on helpompaa.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei SP, samoilla linjoilla ollaan. Olen myös usein jäänyt miettimään, eivätkö yksityisimmistä tunnoistaan kertovat tositv-esiintyjät ja bloggaajat ymmärrä, että kerran julkisuudessa vuodatettu jää framille pysyvästi? Varsinkin netissä, jossa välimuisti-komennon avulla saa esiin jo muinoin kirjoitettuja tekstejä – siitäkin huolimatta, että asianomainen on ehkä halunnut pyyhkiä ne jo näkyviltä.

    Sanoit hienosti: elämä ilman alkoholia on läsnäoloa. Miten totta. Monet kuvittelevat, että voivat olla ”oma itsensä” vain humalassa, mutta kuka voi olla oma itsensä silloin, kun osa aivoista on viinan voimasta turrana? En myöskään hyväksy yhä yleisemmäksi käynyttä tapaa vähätellä tekojaan humalatilaan vedoten. Olin saada raivarin lukiessani Porvoon tuomiokirkon polttajan selityksiä: kännissä tekee erehdyksiä. Ikään kuin alkoholi olisi rikosten kohdalla lieventävä asianhaara.

  3. medis kirjoitti:

    Minä en kyllä television suurkuluttajana niputtaisi tositelkkaria. Olen saanut paljon tunteitani liikkeelle esimerkiksi muutamia vaimot vaihtoon (usa-versio) sarjan episodeja katsoessani. Niissä ollaan koko ajan tekemisissä aivan normaaleissa arjen asioissa, mutta siinä joutuu myös katsomaan omaa elämäänsä, arkeaan ja parisuhdettaan samalla. Parhaissa osissa perheiden elämä oikeasti muuttuu, kun he joutuvat katsomaan itseään ja elämäänsä toisen silmin. Ehkä olen vain niin pohjattoman naivi, mutta uskon oikeasti, että jotkut sarjaan osallistuneet ovat voineet saada siitä elämäänsä paljon. Samoin ainakin minä, katsoja myös.

    Toinen on roolihuijaus, joka samalla tavalla kunnioittaa ihmisen oppimiskykyä ja myös yleensä luo lämpimän oppilas-opetajasuhteen, joka tuntuu olevan aito ja ihmisen kykyjä kunnioittava. Myös tätä sarjaa olen katsonyt usein ilon kyyneleet silmissä. Kaikki tositelevisio ei perustu ihmisen nolaamiseen ja tirkistelynhaluun.

    Viinasta sanon sen verran ettei kaikilta kaikki tarvikaan onnistua koko aikaa. Riittävästi on riittävästi. Joskus saa paetakin. Ei meidän tarvitse yli-ihmisiä olla. Tämä ei liity bb:hen, jota en ole tänä vuonna katsonut.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Tsau Medis, ja mukavaa, että ehdit työkiireiltäsi ja uusilta oppilailtasi piipahtaa blogeissa kommentoimassa. Työniloa sinne sorvin ääreen!

    En tietenkään voi enkä halua torpedoida tosi-tv-ohjelmia kartalta vain siksi, että tämänvuotinen BB on ilmiselvä rimanalitus. Ehkä yksi syy, miksi en suhtaudu tosi-tv-genreen kovin suopeasti on se, että tiedän ruudussa näkyvän osuuden olevan aina ohjelmantekijöiden hyvinkin tarkoituksellinen näkemys, joka ei välttämättä vastaa todellisia tapahtumia piirun vertaa. Mutta tuo, mitä sanoit – katsojien mahdollisuus samastua ja soveltaa näkemäänsä omaan arkeen – on tärkeä syy, miksi tosi-tv puolustaa paikkaansa. Roolihuijauksesta en tähän hätään osaa sanoa mitään tähdellistä. Pitää vähän miettiä.

    Kommenttisi viimeisessä kohdassa säpsähdin. Sen aiheutti paeta-sana. Sitä en allekirjoita. Ymmärrän asioiden nollaamisen alkoholin avulla, olen turvautunut siihen itsekin, mutta asioiden pakenemista viinaan en hyväksy. Se ei ole mikään ratkaisu, päinvastoin. Ongelmilla on taipumus pahentua alkoholinkäytön myötä. Viinan käyttö myös muuttaa mielialaa, ja usein juuri masentavaan suuntaan. Katri muuten kuvaili oivasti blogissaan, miten jo vähäinenkin alkoholinkäyttö vaikuttaa aivojen välineainetasoihin.

  5. medis kirjoitti:

    no, nollaamista tietysti tarkoitinkin, en ajatellut tuota pakenemista aivan noin vakavasti, vaan lähinnä samalla tavalla kuin jotain telkkarin kattomista, eli unohtaa arjen hetkeksi. Elä ny niin pienestä säikähä ;)

  6. Viides rooli kirjoitti:

    Oi oi, Medis, sanojen kanssa pitää olla tarkkana täällä blogimaailmassa. Enhän kuule, millä sävyllä sanat sanot, saati näe ilmeitäsi. Tulkintani syntyy siis pelkästään kirjaimista ;-)