(Ihmis)luonnon armoilla

Posted: syyskuu 22, 2006 in Teatteri

”On kahdenlaisia ihmisiä. Toiset ovat kuin kumipalloja. Toisinaan ne menevät törmäyksen voimasta hetkeksi ruttuun, mutta sitten ne palautuvat nopeasti muotoonsa ja jatkavat pomppimistaan. Toiset ovat kuin omenia. Pieninkin osuma aiheuttaa niihin ruhjeen, ja kohta on puoli omenaa mädäntynyt. Vain pieni isku, ja lähes koko elämä on pilalla jonkin yhdentekevän asian vuoksi! En tiedä, kummat ovat pelottavampia.”

Lainaus ei ole sanatarkka, vain kuulokorvalta napattu toisinto eilen näkemästäni esityksestä. Ihmisten selviytymiskykyä miettii Juulia, nuori arkkitehti, joka perämoottorin hajottua jää saaristomeren luodolle vangiksi iäkkään silmälääkärin, Hilpin, kanssa. Millaisiin tekoihin ihminen on valmis äärimmäisessä hädässä?

Olen pitänyt aiemmista Laura Ruohosen näytelmistä, eikä Teatteri Jurkan Yksinen tee poikkeusta. Syitä on useita, ehkä tärkeimpänä niistä hänen kykynsä saada jokin arkinen tilanne muuttumaan näyttämöllä yllättäväksi, runolliseksi ja vivahteikkaaksi. Luonnontieteissä asiat ja ilmiöt pyritään selittämään analyyttisesti ja yksiselitteisesti, kun sen sijaan teatterissa on mahdollista kuvata todellisuus moniäänisenä. Eräänlainen rinnakkaistotuuksien ristituli kiehtoo selvästi kirjailijaa. Ja se kiehtoo myös minua.

Laura Ruohonen on merkitysten kyselijä, joka näytelmissään nivoo linjoja menneisyyden ja nykyhetken välille. Enemmän kuin ihmisten väliset suhteet, häntä kiinnostavat ihmisten käsitykset ja ideat, heidän tapansa nähdä maailma. Vaikka Ruohonen käsittelee vakavia teemoja – maaltapakoa, rakkaudettomuutta, ihmisen suhdetta läheisiinsä ja luontoon – hän tekee sen taitavasti ilmeikkään huumorin keinoin, sävyjen vaihtuessa nopeasti murheesta komediaan.

En paljasta näytelmästä sen enempää, onhan kyse kantaesityksestä, jossa tarinan juoni on yhtä merkityksellinen kuin näyttelijöiden (Seela Sella, Leea Klemola, Aaro Wichmann) panos. Kehotan vain kaikkia suunnistamaan Helsingin Kruununhakaan. Ette pety.

Lisäys 24.9. klo 10.50
On aina yhtä huvittavaa tajuta, miten teatteri (muiden taidelajien tavoin) on makukysymys. Helsingin Sanomien kriitikon Suna Vuoren mielestä Ruohosen Yksinen ei ole kaksinen, kun taas saman esityksen nähnyt Turun Sanomien arvostelija Eeva Kemppi kuvaa näytelmää hauskaksi ja koskettavaksi. Hesarin arvostelu (23.9.) on maksullinen, mutta Kempin kritiikin voi lukea täältä.

 

Kommentointi on suljettu.