Leiritulen lämmössä

Posted: syyskuu 12, 2006 in Arjen ilot

Kehuin viikko sitten blogissani Glims & Gloms -tanssiteatterin hurmaavaa uutukaista Suurperhe. Se nosti mieleeni joskus aiemmin käymäni keskustelun perheestä, mutta en pystynyt tavoittamaan ajatusrykelmän tarkkaa sisältöä enkä sitä, kenen kanssa olin asiasta puhunut.

Tänään muisti pullautti esiin oikean tiedoston. Haastattelin pari vuotta sitten Kotilääkäri-lehteen kirjailija Kirsti Mannista, jonka mielestä perhe on yhteiskunnan tärkein yksikkö. Minua puhutteli erityisesti hänen perhe-käsityksensä, joka on selkeästi laajempi kuin tilastoissa useimmiten esitetty ydinperhe. Mannisen perheeseen mahtuvat biologiset lapset, vävyt, miniät, lainalapset, entinen ja nykyinen kumppani, sukulaiset ja kylänmiehet. Yhdessä he muodostavat turvaverkon, jonka toiminta pohjautuu absoluuttisen solidaarisuuden sopimukseen: hätään joutunut saa aina apua. Kotiaan kirjailija vertasi leirinuotioon.

”Perheen pitäisi olla rakenteeltaan sellainen, että tulen äärelle voi kuka tahansa tulla. Siitä voi myös kukin lähteä huoleti jatkamaan matkaansa, käydä reissuillaan ilman että lähtöön liittyy vihaa tai mielen osoittamista. Sellaiselle, jolle perheyhteys on tärkeä, on joskus vaikea hyväksyä sitä, että joku perheestä liukuu edes perheyhteyden ulkoreunalle. Leirinuotio-metaforan avulla on mahdollista mieltää perhe ryhmäksi, johon voidaan ottaa lisää väkeä ja joka sallii jäsentensä lähteä välillä omille teilleen. Kannattaa myös muistaa, että nuotiolla olijat saavat kuulla mielenkiintoisia tarinoita, kun matkaajat palaavat tulen äärelle.”

 

Advertisements
kommenttia
  1. Haavetar sanoo:

    Kiitos tästä vertauksesta!

    Perhe on äärettömän mielenkiintoinen käsite.

  2. Viides rooli sanoo:

    Näin on, Haavetar. Mannisen perhe-käsitys ja leirinuotio-vertaus vetoavat minuun myös siksi, että ne sallivat tietyn vapauden. Maailmalle ajoittain pyrähtämisestä ei syyllistetä eikä perheenjäsenten itsenäisyys vähennä muiden rakkauden määrää. Se on todella hieno ajatus.

  3. Tiina sanoo:

    Näin on. Harmi vain, että mikään – ei mikään – tässä kulttuurissa ei tunnu tukevan tällaista leirinuotio-perhettä, ammattikasvattajataho jopa pitää sitä lapselle vaarallisena ympäristönä (SIC!) eikä edes niiden leirinuotioihin riitä sytykkeitä, jotka kykenisivät jakamaan sopuisastikin vanhemmuuden eron jälkeen.

  4. Haa, olipa hassua seurata blogiini jättämässäsi kommentissa olevaa linkkiä blogiisi, ja sitten lyötää sieltä kirjoitus, jossa viittaat äitiini. Varsinkin päivänä, kun kirjoitin Suomeen pitkän meilin, jossa juuri kerroin eräälle ihmiselle tästä logiikasta, jolla perheeni toimii. Kerran kun joutuu perheeseemme, sieltä ei hevillä (tai edes punkilla) pääse pois. Eli tässä suhteessa mammani myös elää sellaista elämää, josta ”saarnaa”.

  5. Viides rooli sanoo:

    Tsau, Katri. Maailma on pieni :-) Saattaa olla, että muistin äitisi perhe-mietteet siksi, että olin pari päivää aiemmin äkännyt sinun palanneen blogisi ääreen uuden Kutri kuriin -projektin puitteissa. Vaikea sanoa, miten aivot ja muisti toimivat ja mikä vaikuttaa mihinkin.

    Merkinnästäni sen verran, että leirituli on yksi hienoimmista perhettä ja kotia koskevista metaforista, minkä olen kuullut. Ja äitisi tavattuani uskon, että hänen sanomansa pätee myös livenä. Hyvä tyyppi, ja käsittämättömän ahkera. Häneltäkö olet oppinut tekemisen mallin?