Karhuvuoren juurella

Posted: syyskuu 5, 2006 in Teatteri

Tunnustan avoimesti: olen Glims & Glomsin vankkumaton fani. Espoolaisen tanssiteatterin edelliset teokset, Leena Krohnin tarinaan perustuva Näkki sekä Eduard Uspenskin lastenkirjan pohjalta syntynyt Takuumiehet, veivät sydämeni mennen tullen. Niinpä pidin hyvän huolen siitä, että varmasti näemme ystävieni kanssa Suurperheen, Tuomo Railon uusimman tanssiteoksen, jonka hän on tehnyt kuvataiteilija Outi Heiskasen grafiikan ja installaatioiden innoittamana. Ja kyllä kannatti! Yhden ainokaisen tunnin aikana Alminsalin näyttämölle nousi niin maaginen maailma, että sen vaikutus kutittaa vieläkin, monen päivän perästä, kaikkia aisteja.

Railon tavoite, herättää kuvat eloon, on tuttu idea monesta kirjasta ja elokuvasta. Niinhän kiinnostavat kuvat aina tekevät: pysäyttävät, kasvavat sekä – jos katsoja on tarkkana – avaavat portteja uusiin tilanteisiin ja erilaisiin maailmoihin. Siitähän tulkinnassa on usein kyse, tarinoiden rakentamisesta.

Sillä, mitä katsoja teoksessa näkee, ei välttämättä ole mitään tekemistä tekijöiden omien aatosten ja tavoitteiden kanssa. Olen kuullut useammankin taiteilijan kertovan hämmentyneinä ja toisaalta huvittuneina saamistaan kritiikeistä. Heillä ei ole ollut aavistustakaan, mitä kaikkea heidän teoksiinsa on kätkeytynyt, ennen kuin he ovat lukeneet niistä päivä- ja kulttuurilehtien arvosteluista. Herääkin kysymys, ketä taidekritiikki palvelee, jos teoksista annettu arvio kertookin enemmän kirjoittajasta kuin kohteesta.

Mutta takaisin Suurperheen pariin. Yksi syy siihen, miksi Outi Heiskasen kuvamaailma tuntui näyttämöllä niin luontevalta, on itse taidelaji, tanssi. Vaikka esityksessä apina puhkeaakin puhumaan papupadan tavoin, sanoja ei yksinkertaisesti tarvita, sillä askelien, poljennan, pyörähdysten, ojennusten ja liukujen myötä esityksen hahmot ja elementit taipuvat kuin varkain uusiksi kuviksi, kiehtovaksi tarinaksi. Haluan myös mainita esityksen valosuunnittelijan, Pasi Pehkosen, jonka ansiosta/syystä henkeni salpautui. Niin kaunis on Karhuvuoren juurelle sijoittuva kuva, jossa susimies nousee, liitää, kieppuu ja tanssii tähtitaivasta vasten, hohtavan sirkusteltan yllä.

Lisäys klo 19.00
Joukossamme on uunituore suomen kielen uudistaja, joka on ottanut ensiaskeleensa Mikael Agricolan, Anders Lizeliuksen ja Elias Lönnrotin viitoittamalla tiellä. Sanasepon henkilöllisyys selviää täällä.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.