Kummimummin kesäretki

Posted: elokuu 23, 2006 in Kulttuurin kentällä

Lisäys 14.3.2011

Tänään sain kuulla suru-uutisen: Ylen aikaisen kummimummina tutuksi tullut Rakel Suikkanen on kuollut. Viime viikonvaihteessa 95-vuotiaana menehtynyt Suikkanen kuunteli viimeisinä vuosinaan radiota ahkerasti. Se, miten Ylen aikaisen toimituksen ja kummimummin välinen suhde sai alkunsa, selviää Yleisradion sivustolla.

Lisäys 2.9.2010

Ilokseni voin kertoa, että neljä vuotta sitten kuulemani ohjelman kummimummi eli Rakel Suikkanen on yhä voimissaan, ja toimittaja Olli Ihamäki on vienyt hänet tänäkin kesänä retkelle. Tosin — kuten tästä Yleisradion uutisesta paljastuu — perinteinen kesäretki jouduttiin siirtämään hurjan helteen vuoksi syksyn alkupäiviin. Tällä kertaa käytiin virkistäytymässä myös kauneushoitolassa.

Alkuperäinen merkintä 23.8.2006

Kehuin pari päivää sitten Yleisradion musiikkitoimittajia, nyt virtuaalisia ruusuja lähtee kokonainen kimppu Ylen aikainen -toimituksen Olli Ihamäelle. Kymmenessä minuutissa hän tekee eetterissä sellaisen matkan, että on pakko jättää työt kesken ja syventyä radion antiin. Ihamäen tarina saa myös jälleen kerran äimistelemään vanhustenhoitomme epäkohtia.

Tarinan tähti on Ylen aikaisen ”kummimummi”, yhdeksänkymppinen Rakel Suikkanen, jonka liikuntakyky on heikentynyt niin, että hän on käytännössä ollut vuosikaudet asuntonsa vanki. Viime kesänä Ihamäki toteutti Suikkasen monivuotisen haaveen ja vei tämän nauttimaan kesäpäivästä ja ihmisten vilinästä Helsingin Kauppatorille. Tämänpäiväisessä lähetyksessä Ihamäki ja Suikkanen lähtivät uudelle retkelle, kaffeelle Espoon Isoon Omenaan. Matkalla poikettiin Olarissa, jossa Suikkanen vieraili rakkaalla tontilla, missä aiemmin oli sijainnut perheen kesäpaikka.

Rakel Suikkanen kertoo olleensa tänä vuonna vain kerran ulkona. Keväällä hänet vietiin taksilla pankkiin, kun ”tilit piti saada kuntoon”. Kun Ihamäki selostaa ympärillä näkyviä maisemia, jään miettimään, eikö kukaan kotiavustajista ole todellakaan ehtinyt viedä vanhaa rouvaa kertaakaan ulos tänä vuosikymmenien upeimpana suvena, mitä säihin tulee. Ohjelman aikana Suikkanen puhelee, miten menee kuukausia, jolloin hän näkee ”aina vain ne samat naamat”. ”Mitä sulle kuuluu? ne kysyvät. Tuota kattoa olen katsonut 38 viime vuotta, vastaan.”

Kesäretken hauskimmat hetket kuullaan, kun kaksikko piipahtaa Alkossa. Suikkanen muistelee, miten hän on aikanaan tykännyt lakkalikööristä. Toimittajalle kummimummi tahtoisi ostaa konjakkipullon, mutta Ihamäki kieltäytyy topakasti. Sitten toimittaja alkaa saarnata kansalaisten kasvaneesta ryyppäämisestä, enkä voi kuin pudistaa radion ääressä päätäni: anna nyt sen mummin ostaa itselleen vaikka maailman kaikki lakkalikööripullot, hän tuskin on syypää suomalaisten juopotteluun. Jutun lopussa Ihamäki vetää pisteet komeasti kotiin, ja minäkin miltei liikutun, kun toimittaja tarjoaa kotitalon alaovella sylikyytiä ja kantaa mummin kerroksiin.

Kollegana arvostan suuresti Olli Ihamäen asennetta ja työtapaa. Olen nettisivustollani kirjannut periaatteita, jotka mielestäni tekevät journalismista arvokasta. Uskon lujasti, että ruohonjuuritason työssä piilee toimittajan voima ja kertomisen ilo. Sieltä, arjen sankareiden parista, löytyvät ne huikeimmat jutut.

Siitä on kyse myös Ihamäen elämänmakuisissa raporteissa. Miten koskettavaa olikaan kuunnella hänen ja Rakel Suikkasen kesäretkeä. Keikka tuskin tuli kovin kalliiksi Yleisradiollekaan. Ja siitä ajatukseni juontavat sekkivihkojournalismiin, yhteen median vastenmielisimmistä ilmiöistä. (Turun Sanomissa julkaistiin aiheesta pari vuotta sitten kelpo juttu. Se löytyy täältä.) Miten valtavia summia lehdet ja kaupalliset radiokanavat ovatkaan syytäneet tyhjänpäiväisten julkkisten kissanristiäisiin ja ulkomaanmatkoihin. Niilläkin rahoilla olisi voitu parantaa monen kummimummin ja muiden vähäosaisten arkea. Ja miten upeita juttuja siitä olisikaan syntynyt. Enkä nyt kaipaa sosiaalipornoa omantuntoni kohentamiseksi, vaan aitoa asennemuutosta, niin mediassa kuin sen kuluttajissakin. Kunpa juorujen sijaan panostettaisiin ehtaan elämään.

kommenttia
  1. marja-leena kirjoitti:

    Koskettava, kaunis juttu! Kiitos.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Marja-Leena, kiitokset kuuluvat täysin Olli Ihamäelle. Minä vain referoin sen, minkä kuulin radiosta.

  3. Haavetar kirjoitti:

    Yhdyn Marja-Leenan kiitokseen. Tärkeä aihe ja hyvin kerrottu. Ihamäkeä en valitettavasti kuullut, mutta sinulta onneksi luin ja koin.

  4. Tui kirjoitti:

    Asennemuutosta todella tarvittaisiin, että turhanpäiväisiin juttujentekomatkoihin käytetyt rahat osoitettaisiin todella tarvitsevien iloksi. Hyvä ja ajatuksia herättävä juttu.

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos Haavetar ja Tui. On se vain ihmeellinen rakkine, tuo radio. Kun osuu oikealle kanavalle oikeaan aikaan, voi löytää helmiä.

  6. Rooibos kirjoitti:

    Ihana kuulla, että kilttejä ja hyviä ihmisiä on olemassa ja vieläpä noin näkyvässä (kuuluvassa!) ammatissa. Kiitos tästä!

  7. Viides rooli kirjoitti:

    Olen täsmälleen samaa mieltä, Rooibos. Toimittaja Olli Ihamäki ansaitsee isot kiitokset. Hieno idea ja konkreettinen teko, joka on toteutettu nyt useana kesänä.