V niin kuin Voltaire

Posted: elokuu 18, 2006 in Meemit ja kiertikset

Olin jo lueskellut tämän kirjainmeemin tuloksia monella sivustolla, ja lopulta päätin pyytää Raapimisjälkiä-blogin Katilta oman haasteen. Linkkiä pitkin matkasi päätteelleni – tietenkin – V. Valitsemani sanat ovat perinteisessä aakkos-, eivät tärkeysjärjestyksessä.

vaara
Kiertelin jälleen heinäkuussa Pohjois-Karjalan komeissa vaaramaisemissa. Nautin siitä, kun katse saa kulkea kauas, vaeltaa estoitta vihreiden eri sävyissä aaltoilevien metsien yli. Vaaroilla voi kokea saman äärettömyyden tunnun kuin aavan meren äärellä.

valokuvaaja
Olen onnekas, sillä olen saanut tehdä työtä useiden lahjakkaiden ja lupsakoiden valokuvaajien kanssa. Hyvä kuva pysäyttää aina, vangitsee kohteestaan jotakin olennaista, saa ajatukset liikkeelle. Vilkaiskaa vaikkapa Tiina Itkosen, Pertti Nisosen tai Juha Reunasen otoksia. Heidi Köngäksen romaanissa Vieras mies (Otava) päähenkilö Iiris, valokuvaaja, miettii: ”Kuvaan jää aina jotain ihmisen persoonasta, jotain tietoista, jotain salattua. Joskus kuva voi olla ainoa todistuskappale, josta etsiä jotain tärkeää.”

vesi
Vanhin voitehista, paras janojuoma. Nautin vedestä sen kaikissa muodoissa.

viisausoppi
Filosofian vanhakantainen nimitys on minusta valtavan viehko. Yksi parhaimmista filosofian tehtävää kartoittavista selityksistä löytyy Tapio Ahokallion ja Matti Tiilikaisen teoksesta Filosofia prima: lyhyt johdatus filosofiaan (Kirjapaja): ”Filosofia on alusta alkaen – ja parhaimmillaan – ollut länsimaisessa kulttuurissa viisauden, tiedon ja oivalluksen etsimistä ja rakastamista, ei sen omistamista, sillä pöyhkeilyä tai nujertamista.” Viisausoppia terävimmillään edustakoon valistusajan filosofi, ranskalainen Voltaire.

Viita
Tampereen Pispalassa syntyneen Lauri Viidan tuotanto palauttaa mieleeni synnyinkaupunkini historian, maisemat, tunnelmat. Viitaan liittyy myös yksi viime vuosien vavahduttavimmista teatteriesityksistä, helsinkiläisen Q-teatterin Putoavia enkeleitä, joka kertoi Lauri Viidan ja Aila Meriluodon rakkaustarinan, traagisia piirteitäkään unohtamatta. Viita edustakoon samalla kaikkia niitä kirjailijoita, jotka ovat rikastuttaneet elämääni.

virkkuukoukku
Neulebloggaajien ansiosta olen palannut vanhan harrastukseni, käsitöiden, pariin. Vierashuoneen vuodesohva saa tänä talvena uuden, isoäidin neliöistä virkatun päiväpeitteen.

virveli
Sain ensimmäisen heittouistimeni kuusivuotiaana. Kelana oli kullan värinen umpikela Abu 110. Miten ylpeä olinkaan siitä. Tosin ensimmäiset saaliit edustivat useammin kasvi- kuin eläinkuntaa: ahvenvitaa, lumpeenlehtiä, siimapalpakkoa, rantakoivujen oksia. Tykkään kalastamisesta todella paljon, mikään ei ole rentouttavampaa kuin pyytää pitkällä siimalla veneen lipuessa hiljakseen tutun lahden poikki. Parhaasta saaliistani on myös todistusaineistoa: innosta hihkuva kummipoikani on valokuvassa vain aavistuksen verran pidempi kuin pyytämäni hauki. Kalan painoa en tiedä, sillä meillä ei ollut puntaria. Mutta hyvältä se maistui!

vuoristorata
Elämässä pitää olla myös lystiä! Pääni ei enää kestä huvipuistojen hurjimpien laitteiden kieputusta, mutta Linnanmäen puusta rakennettu vuoristorata on MUST. Vaunujen kivutessa huipulle tuijotan vuosikymmenien saatossa hapertuneita puurakenteita, ja olen valmis huutoon jo ennen ensimmäistä laskua. Vuoristorata on myös oiva metafora elämänkululle.

Väliverho
Pääkaupunkiseudun teatteritarjonnan esittelystä kulttuurikalenteriksi laajentunut taskukokoinen julkaisu. Uusin numero ilmestyy syyskuussa.

vääryys
Koen, että velvollisuuteni ihmisenä on loppujen lopuksi aika simppeli, joskin vaativa: toimia hyvän puolesta pahaa vastaan. Kaikki eivät voi nousta barrikadeille (eihän sinne koko lössi mahtuisikaan), mutta vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan voi kamppailla myös arjessa, tekemällä pieniä mutta tärkeitä tekoja. Minua on aina huvittanut Eppu Normaalin Afrikka, sarvikuonojen maabiisissä kysymys, voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa. Kyllä voi. Jokainen toimikoon omien kykyjensä mukaan.

Pelin henki on siis tämä: ken tahtoo koettaa sanojen kanssa verryttelyä, kommentoikoon tätä merkintää, ja palkaksi annan kirjaimen. Kirjoita blogiisi kymmenen sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella. Lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Lisäys klo 23.00
Päivitin blogilistaa, siitä haamupäivitykset.

Toinen lisäys 19.8. klo 9.25
Huomasin nolokseni, etten näemmä hallitse aakkosia. Nyt sanojen pitäisi olla oikeassa järjestyksessä.

kommenttia
  1. Haavetar kirjoitti:

    Jokaisessa sanassa olisi mitä kommentoida. – Tartun lyhyesti kahteen.

    Virkkukoukku. Näin Strömsössä (kevättalvellakohan se oli) tehtävän isoäidin neliöitä ja itselläni on ollut siitä lähtien vakaa aie tehdä sellainen. Oletko ennen tehnyt neliöitä? Millaiset värit valitsit? – Olisipa kiva nähdä valmiista peitteestä kuva.

    Vääryys. Minäkin uskon siihen, että vääryyttä vastaan tulee toimia myös – ja oikeastaan ennen kaikkea – arjessa. Minusta se on velvollisuus, joka sisältyy humaaniuteen.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Haavetar, työ/vierashuoneeni pääväri on keltainen, vuodesohvani musta. Tein pelkistetyn ja aika arvattavan ratkaisun: peitteestä tulee keltamusta siten, että teen kahdenlaisia neliöitä. Neliöt ovat nekin keltamustia, mutta toistensa vastapareja. Ja kyllä, Strömsö antoi sen lopullisen niitin ryhtyä tekemään peitettä.

    Vääryydestä vielä sen verran, että uskon aidosti pienten tekojen vaikutukseen. Ne saavat aina jonkin suuremman kuvion liikahtamaan. Aikaahan se tosin vie, mutta onhan meillä elämä aikaa ;-) Ja tässä saat kirjaimen: S. Tartu haasteeseen, jos tahdot.

  3. Haavetar kirjoitti:

    Peite on varmasti upea! Ja työhuoneesi kuulostaa vahvan aurinkoiselta.

    Teoista. Minäkin uskon pienten voimaan. :)

    Kiitos haasteesta! Tartun ilomielin.