Äiti – tuo uusiutuva luonnonvaramme

Posted: elokuu 11, 2006 in Kuvataide

Se vetää katseen puoleensa magneetin tavoin. Noin kahdeksanmetrinen Kaksitoista metriä korkea, katosta roikkuva valkoinen luomus on kuin kuohuva virta. Lähempi tarkastelu paljastaa teoksen eräänlaiseksi paperipyörteeksi. Vanerista, narusta, pyykkipojista ja kirjojen sivuista valmistettu Sammas on tekijän, kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen, mukaan suomalaisen mytologian maailmanpylväs. Teokseen on käytetty metri-, tai pitäisikö sanoa, riisikaupalla laki-, kauno-, tieto- ja kristillistä kirjallisuutta.

Seuraavaksi huomion varastaa Marko Suomen riemastuttava installaatio Kesät mummolassa, jossa yhdistyvät kesä, kukat ja kärpäset. Kahvitasseille aseteltujen tuoksupelargonien seurana on taidokkaita viivasyövytyksiä, joissa päätähtinä ovat suven surraajat, kukkakärpäset ja paarmat. Jään myös pitkäksi aikaa ihailemaan Kitty Tennbergin öljymaalauksia, erityisesti Valon paluun myyttistä tunnelmaa.

Porvoon Taideyhdistyksen 40-vuotisjuhlanäyttely on levittäytynyt kaupungissa useaan tilaan, mm. Galleria Konstaan ja Taidehalliin sekä Taidetehtaalle, joka tilana on kiehtova mutta hyvin vaativa. Teosten valaiseminen on selvästi ollut ongelmallista, mutta toisaalta vanhan tiilirakennuksen rosoiset seinät ja vanhan tehtaan tunnelma luovat näyttelylle upean ilmapiirin.

Väkeä on länsirannalla vaeltanut ahkerasti, sen paljastaa Malena Granqvistin teos, josta olen lainannut merkintääni otsikon. Monissa tapahtumissa esillä ollut installaatio Viesti äidille on Porvoossakin saanut ihmiset tarttumaan kynään ja kirjoittamaan ajatuksia emoselleen. Iso osa vihreille lapuille kirjoitetuista viesteistä on sävyltään myönteisiä, ihailun ja kaipauksen sävyttämiä lauseita – ”Minun äiti on maailman pienin, mutta kestää silti kaiken”, ”Lue meille viiruja ja pesosia ikuisesti”, ”Min mamma är snäll” – mutta joukkoon mahtuu pettymystä ja vihaa tihkuvia terveisiä: ”Olet minulle vieras”, ”Äiti, olisit juonut vähemmän. T: Poikasi.” Vielä kotona mietin viestiä, joka muistuttaa perimän joskus raskaastakin taakasta: ”Eikö olekin pelottavaa kuinka paljon samaa meissä kuitenkin on. Koko ajan vain enemmän.

kommenttia
  1. merja kirjoitti:

    kiitti taas vinkistä, tuohan olisi kiva käydä katsomassa. Meillä on ollutkin Haihatuksessa Malena Granqvistin huikea Joutsenlampi -teos pari vuotta sitten. (tosin taiteilija käytti sillon nimeä Leena, mutta ilmeisesti sama kuitenkin). Ja ahh. tämä äitiys! se kirvoitti minulta ihan oman blogikirjoituksenkin taidettakoon.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Merja, oivasti kirjoitat. Minua ei mietitytä vain äidin ja tyttären suhde ja samankaltaisuus, vaan perimä yleensäkin. Sitä niin mielellään kuvittelee olevansa oma persoonansa, ainutkertainen ja yksilöllinen, mutta tosiasiassa joka ikinen solu ja säie on edeltäviltä polvilta peritty – siinä mielessä olen siis menneisyyden toistoa, vähän toisenlaisessa paketissa vain.

    Teoksen tekijästä sen verran, että olen antanut itselleni kertoa, että Malena Granqvist ja Leena Granqvist olisivat sama henkilö. Syytä nimen muutokseen en tiedä.