Mieltä askarruttavia hetkiä

Posted: elokuu 2, 2006 in Kulttuurin kentällä, Sanojen mahti

Tästä tulikin ilon ja pysähtymisen päivä. Posteljoonin jäljiltä löysin eteisestä Särön (2/2006), ja vaikka työ ja kello hoputtavat, on pakko kurkistaa uunituoreen kirjallisuus- ja kulttuurilehden uumeniin. Saman tien teksti vangitsee minut. Miia Toivio pohtii artikkelissaan sanojen ja säkeiden lumoa ja vertaa runoa karttaan, jossa tekijän huolimattomuus näkyy heti. Hän myös tuomitsee nopeuden: ”Runon tulisi pidättää lukijaa niin kauan kuin mahdollista; parhaimmat runot pidättelevät lukijoita vuosisatoja, koskaan tyhjentymättä, löytämättä pistettään.”

Sama pätee muihinkin taiteen lajeihin. Nostan katseeni ja silmäni poimivat vuosia sitten New Yorkista tuomani ja kehystämäni postikortin, joka jaksaa aina vain kiehtoa mieltäni. Siinä alakulmasta kuvattu Central Parkin helmi, Bethesda Angel, ojentaa kättään ja katsoo suoraan kohti. Poikkeukselliseksi kuvan tekee se, että patsaan siivet on peitetty oranssilla nauhalla, aivan kuin Christo olisi hiippaillut puistossa ja päässyt työssään vasta alkuun. Emma Stebbinsin 1800-luvulla tekemä pronssipatsas on paitsi kaunis, myös hyvin arvoituksellinen. Monet saattavat muistaa teoksen Mike Nicholsin ohjaamasta, Tony Kusherin näytelmätekstiin pohjautuvasta tv-sarjasta Angels in America, jonka Nelonen esitti pari vuotta sitten.

Lisäys klo 17.00
Tui on heittänyt hienon haasteen: millaisiin julkisiin paikkoihin haluaisitte taidetta? Ehdotukset Tuumailua-blogin kommenttiosastoon, pliis!

Advertisements
kommenttia
  1. Haavetar sanoo:

    Kiitos kaunis taas elämys- ja lukuvinkistä!