Sherlock mielessäin

Posted: heinäkuu 28, 2006 in Sanojen mahti

Tällä viikolla Runotorstain aiheena on leikki. Osallistun haasteeseen äidinkielen tunnilla kirjoittamallani runolla. Kyseisen tuotoksen syntymähetkestä on vierähtänyt aikaa 30 vuotta.

Illan pimeydessä
poimin omenoita.
Pitkällä sauvalla pudottelen
syötävät maahan.
Taskulampun kera
leikin etsivää ja haen
niitä kätköistään ruohikosta
— kuin rikollisia.
Haa, milloinkahan piiloon
päässeet tulevat
kostamaan minulle!

kommenttia
  1. SusuPetal kirjoitti:

    Olipa ihana, tuoreen ja raikkaan oloinen vuosistaan huolimatta! Tai ehkä juuri sen takia -kirjoitettu iässä, jolloin vielä oli jotain uutta koettavana:)
    Hrrr, minä en kyllä uskalla edes katsoa vihoista, mitä kirjoitin vuosikymmeniä sitten!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos, SP. Ja vinkkinä: käy vain läpi kaikki kouluaikaiset vihkosi, jos sinulla on niitä tallella. Olen viettänyt huippuhetkiä ja nauranut itseni kipeäksi selaillessani äskettäin löytämääni ”aarretta”. Uskomattomia lauseita!

  3. SusuPetal kirjoitti:

    Ei tarvitse käydä läpi, muistan liian piinallisesti edelleenkin ulkoa joitakin rakkausrunoja tyyliin
    rakkaus on ihmeellinen asia,
    rakkaus on kuin haurasta lasia

    :)))

  4. Tui kirjoitti:

    Miten minusta tuntuukaan, että kaipaat lapsuuden omenavarkaisiin :) Kiva runo, pidin sen iloisuudesta (”Haa–”). Taskulampun valokiilan leikki ruohikolla tuo mieleen elokuiset yöt.

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Tsau Tui, hyvin poimittu rivien välistä. Tosin ne omenat eivät päätyneet omaan suuhun, vaan hoitohevoselle, joka ahmi myös kasoittain porkkanoita ja kotoa salakuljetettuja sokeripaloja. ;-)

  6. Tui kirjoitti:

    Olit siis melkein kuin Robin Hood :)