Kun häkki heilahti

Posted: heinäkuu 27, 2006 in Vastarannan kiiski

Äskettäinen blogilomani ei ollut pelkkää lekottelua, sillä jouduin heti alkumetreillä seuraamaan ystäväperheen tyttären äkillisesti kadonneen poikaystävän metsästystä. Se onneksi päättyi hyvin, mutta sai minut sekä muutaman tamperelaisperheen pohtimaan Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksen henkilökunnan motiiveja ja toimintaperiaatteita.

Kaikki alkoi ihan tavallisena keskiviikkona, kun Mortti ja Vertti (olen muuttanut tapahtumiin liittyvien henkilöiden nimet) päättivät lähteä valokuvaamaan lähistöllä olevan junatunnelin graffiteja. Liekö syynä ollut paha karma, mutta paikalla hosui myös kolme päihtynyttä hemmoa, jotka spreijasivat tageja seinille. Kaksikko päätti olla kaukaa viisas ja talsi kameroineen tunnelin toiseen päähän. Kului kotva, ja muistikortille tallentui modernia katutaidetta. Äkkiä ilmoille kajahti huuto: poliisi!

Mortti ja Vertti katsahtivat toisiinsa ja ryhtyivät juoksemaan. Selvä moka, totesin myöhemmin muiden mukana, kun kertasimme poikaystävän kanssa tapahtumia. ”Helppo sitä on katsomosta huudella”, Vertti totesi, mutta myönsi joutuneensa paniikkiin ja käyttäytyneensä sen mukaisesti. Itseäni yllätti tieto siitä, millaisella kalustolla poliisi oli liikkeellä. Suhteellisen hiljaisessa lähiössä partioi alkuillasta kolme maijaa, joista yhdellä oli mukanaan ”nelijalkainen konstaapeli”, kuten poliisikoiria aikanaan kutsuttiin. Kieltämättä yllätyin myös koiran kanssa pojat kiinni ottaneen poliisin ensimmäisestä kysymyksestä: ”Mihin olette piilottaneet maalit ja huumeet?”

(Ennen kuin jatkan tarinaa, haluan painottaa kahta asiaa. Ensinnäkin: minä arvostan poliiseja ja heidän tekemäänsä työtä. Tämän blogimerkinnän tarkoituksena ei ole parjata poliiseja yleisellä tasolla, vaan pohtia yksittäisen esimerkin kautta kiinni otettujen oikeuksia. Toiseksi tahdon korostaa, että kerron tapahtumat Vertin näkökulmasta. Koska en ole itse ollut tapahtumapaikalla, en voi väittää tietäväni totuutta, enkä sitä myöskään tee.)

Seuraavaksi kaksikko siirrettiin maijaan, jossa 21-vuotiaan Mortin ja 19-vuotiaan Vertin piti luovuttaa poliisille kännykät, lompakot, avaimet, savukeaskit ja sytyttimet. Tällöin Mortti pyysi ensimmäisen kerran saada soittaa äidilleen, koska hän oli luvannut noutaa tämän työpaikalta puolen tunnin sisällä. Vastaus kuului: ”Poliisi päättää, mihin soitetaan.”

Kun kaksikko roudattiin Sorinkadulla sijaitsevaan poliisipäivystykseen, pojat istutettiin aulaan ja poliisit ryhtyivät tutkimaan digikameran otoksia. Kului vartti. Sitten Vertti kuuli itseään koskevan hämmentävän väitteen, kun virkapukuinen poliisi ilmoitti: ”Vihreäpipoinen on varmasti narkkari.” Tämän jälkeen kaksikon kohtalosta ryhdyttiin neuvottelemaan: ”Pistetäänkö me nämä paskaputkaan vai vintille?”

”Ovatko nämä vetäneet mitään?” tiskillä työskennellyt poliisivirkailija kysyi. Vastauksen antaneen kollegan mukaan ”nämä jätkät ovat aivan sekaisin”. Kaksikko tietenkin puhallutettiin, ja molemmille tehtiin pikahuumetesti. Tulosten osoitettua, ettei kummankaan veressä kiertänyt minkäänlaista laitonta ainetta, poliisin haltuun ottamat tavarat kirjattiin proseduurin mukaan. Vertti sai pitää silmälasit ja savukkeet, Mortin piti tulla toimeen ilman tupakkaa. Tällöin molemmat pyysivät uudelleen, että heidän tilanteestaan ilmoitettaisiin kotiin. Jotenkin liikuttavaa omasta mielestäni on se, että molemmat pyysivät ilmoittamaan asiasta nimenomaan äidilleen, toinen myös tyttöystävälleen. ”Katsomme, mitä tehdään”, kuului poliisien vastaus.

Samaan aikaan kun me muut asettauduimme television ääreen seuraamaan puoli yhdeksän uutisia, Mortti ja Vertti vietiin ns. vintille, joka sijaitsee Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksen uuden toimitalon neljännessä kerroksessa. Mortin sellistä löytyi kolme Kalle Päätalon romaania, kun taas Vertti sai viettää aikaansa Oho-, Seiska- ja Katso-lehtien parissa. Lisäksi lukemistona oli kasa Aku Ankkoja, joissa kaikissa Karhukopla päätyi vankilaan. Yllättävää on se, ettei kaksikon tilannetta käyty tarkistamassa kertaakaan yön aikana. Ruokaa annettiin ensimmäisen kerran vasta aamulla.

Torstaina ystäväperheeni tytär teputti jo todella hermostuneena edestakaisin ja pähkäili autolla lähteneen poikaystävänsä kohtaloa. Vertin kunniaksi on todettava, että hän pitää lähipiirinsä hienosti ajan tasalla omista menemisistään. Siksi yön yli venynyt ”radiohiljaisuus” herätti meissä kaikissa levottomuutta, ja niin aloin penkoa Neiti Etsivän kanssa lähialueen päivystyspoliklinikoiden ja sairaaloiden puhelinnumeroita. Sitä ennen hän oli jo ehtinyt soittaa läpi koko ystäväpiirin. Nada. Ehkäpä viranomaisilla olisi tietoa kadonneista? Neuvoteltuaan Vertin äidin kanssa Neiti Etsivä soitti alkuiltapäivästä poliisilaitokselle ja sai yllätyksekseen tietää poikaystävänsä olevan pidätettynä. Sen enempää tietoa ei sitten herunutkaan.

Keskipäivän koittaessa alkoivat kuulustelut. Kuulustelijaa Vertti luonnehti ystävälliseksi mieheksi, joka ei syyttänyt eikä esittänyt johdattelevia kysymyksiä, vaan pyysi kertomaan oman version tapahtumista. Kuulustelu kesti arviolta 20 minuuttia, minkä jälkeen Vertti palautettiin Aku Ankkojen ääreen. Kolmelta tarjoiltiin myöhäinen lounas: pyttipannua porkkana- ja kurkkuraasteen kanssa, lättyjä, mansikkahilloa ja mehua. Kun kaksikko puoli neljän aikaan vihdoin vapautettiin, kiinniottamishetkestä oli kulunut lähes vuorokausi. Vastaanottotiskillä Mortti ja Vertti saivat takaisin haltuun otetut tavarat lukuun ottamatta kameraa, jonka poliisit halusivat tutkintasyistä pitää vielä toistaiseksi.

Itseäni on jäänyt askarruttamaan kaksi asiaa. Ensimmäinen on tietenkin se, miksi poliisi ei voinut noudattaa poikien pyyntöä ja ilmoittaa pidättämisestä lähiomaisille? On totta, että lain mukaan ”kiinni otetulle ei kuitenkaan tarvitse varata tilaisuutta ilmoittamiseen, jos hänet vapautetaan 24 tunnin kuluessa kiinni ottamisesta ja tilaisuuden varaamiseen ei ole erityisiä syitä.” Mutta eikö poliisilla ole velvollisuutta ottaa huomioon inhimillisiä tekijöitä, lähiomaisten huolta ja henkistä hätää? Minäkin ehdin jo miettiä lohdutuksen sanoja Neiti Etsivälle, jos poikaystävä olisikin Sorin sijaan löytynyt sairaalan ruumishuoneelta. Entä kuka on korvausvelvollinen silloin, jos työpaikalla ei poliisin kiinni ottaman tilalle ehditä ilmoittamatta jäämisen vuoksi hankkia tuuraajaa?

Toinen kummastuttanut asia on kentällä toimineiden poliisien ilmiselvä halu leimata valokuvia ottanut kaksikko huumehörhöiksi. Ymmärrän, että jo pelkkä graffitien kuvaaminen on voinut ärsyttää poliiseja. Juha Honkosen Aviisi-lehteen (13/2005) tekemässä Siisti mesta -jutussa vanhempi rikoskonstaapeli Miia Lehtinen sanoo, ettei Tampereella ole graffitien suhteen nollatoleranssia. Sen sijaan kaupungissa järjestetään ajoittain tehostettuja graffitintekijöiden kiinniottamiseen tähtääviä projekteja. Lieneekö heinäkuinen junatunneliratsia ollut sellainen? Mutta mistä ihmeestä poliisit päättelivät juuri Vertin olevan huumeiden käyttäjä? Vaatetuksensa ja olemuksensa perusteella hän on tuiki tavallinen jannu, joka kaiken kokemansa jälkeen suhtautuu skeptisesti poliisiin. Eikä hän ole ainoa.

Lisäys 31.7. klo 11.00
Tapauksen päivitetty jatko-osa löytyy täältä.

Mainokset
kommenttia
  1. Louhi sanoo:

    Oma arveluni on se, että poliisisedät ovat katsoneet aivan liikaa amerikkalaisia elokuvia ja leikkivät hyvä poliisi – paha poliisi -leikkiä. Tarkoituksena oli kai pelotella pojille löysät housuun, jotta he tunnustaisivat kaikki syntinsä sille hyvälle poliisille.

    Mutta törkeäähän tuo on! Pojat olivat huumetestissä, eikä mitään löytynyt, ei ulkoista eikä sisäistä. Silti heitä pidettiin vuorokauden putkassa ja kallis kamerakin takavarikoitiin. Tuostahan pitäisi pistää valtio korvaamaan aiheuttamansa kivut ja kärsimykset.

  2. Sedis sanoo:

    Poliisit puhuivat huumeista, koska halusivat perustella kiinniottamisensa jotenkin. Laskivat, että pienemmät synnit tunnustetaan nopeasti suuremman uhan alla.

  3. Viides rooli sanoo:

    Hei Louhi, nyt pitää olla tarkkana. Pojat eivät olleet poliisin huostassa kokonaista vuorokautta, vaan alle 24 tuntia, mikä sallii poliisille olla ilmoittamatta asiasta lähiomaisille. Minusta se on täysin ahterista, varsinkin, kun molemmat pojat itse pyysivät kertomaan pidätyksestä äidilleen, jotta nämä eivät huolestuisi.

    Sedis, nastaa nähdä sinut täällä! Itsekin päättelin, että poliisit puhuivat tahallisesti huume-epäilyistä, mutta lähinnä saadakseen oikeutuksen kiinni ottamiselle. Valokuvaaminen ei kai vielä ole synti saati rikos? Minä kun olen innokas meilaaja, olen jo lähettänyt kuulusteluista vastanneelle poliisiviranomaiselle sähköpostiviestin, jossa pyydän perusteluja lähiomaisille ilmoittamatta jättämiselle.

  4. Louhi sanoo:

    Valokuvaamisestakin on omat rajoituksensa. Ensimmäisenä tulee mieleeni, ettei kenenkään yksityisyyttä ei saa rikkoa valokuvaamalla. Esimerkiksi kenenkään ikkunoita ei saa kuvata. Tästä ei taida kuitenkaan olla kysymys. Pojathan kuvasivat tunnelissa, siis julkisella paikalla, eikä se ole mikään rikos.

    En voi lisätä päivällä kirjoittamaani kommenttiin sanaa ”lähes” ”vuorokauden” eteen, kuten kuuluisi.

    (Sivuraiteita: Kuinka kauan pojat olivat kiinniotettuina?

    Huomasin kyllä seuraavat aikaan viittaavat ilmaukset: ”Kului vartti”, ”Samaan aikaan kun me muut asettauduimme television ääreen seuraamaan puoli yhdeksän uutisia”, ”yön aikana”, ”vasta aamulla”, ”torstaina”, ”yön yli”, ”alkuiltapäivästä”, ”keskipäivän koittaessa”, ”20 minuuttia”, ”kolmelta”, ”Kun kaksikko puoli neljän aikaan vihdoin vapautettiin, kiinniottamishetkestä oli kulunut lähes vuorokausi”.

    En kuitenkaan pystynyt laskemaan tarkkaa tuntimäärää, koska kiinniottamisajankohtaa ei ollut tekstissäsi.)

  5. Viides rooli sanoo:

    Vertti ei osannut tarkoin sanoa tapahtumien ”virallisen” osuuden eli poliisien ilmestymisen ajankohtaa, hänellä kun on kello vain kännykässä. Kiinni otettuina pojat olivat omien laskelmiensa mukaan noin 21 tuntia, siksi kirjoitin blogimerkintään ”lähes vuorokausi”.

  6. Sedis sanoo:

    Kyllähän minä täällä aina silloin tällöin käyn.

  7. Stello sanoo:

    Ei ihme, etta jotkut inhoavat poliiseja, kun heidan joukossaan on tuollaisia virkaintoisia natseja..

  8. Veeäm sanoo:

    Tällaisista väärässä paikassa väärään paikkaan – kokemuksia on kertynyt itse kullekkin kamera kaulassa heiluttaessa.

    Omani ovat kertyneet mielenilmauksia seuramaan pysähdyttäessä kauppamatkalla. Poliisit ovat ottaneet maijaan ”tarkistettavaksi” ja kerran suojelupoliisi on suorittanut ko. tarkistuksen. Putkaan asti en ole joutunut, mutta kaupungin oikeusasiamies on kyllä kummastellut toimenpiteitä, kun mielenilmauksen seuraajia on riepoteltu sillä perusteella että mielenilmauksesta ei oltu ilmoitettu etukäteen (ja tällaisen tietäminenhän ei voi mitenkään olla katsojan vastuulla).

    Perusteluksi eri epäilyille siis riittänee kamera koska katsojajoukosta ei muita poimittu, tai suojelupoliisi ei kiinostunut samassa yhteydessä rattaista työntävästä äidistä (vaikka tällä ei kauppakassia ollutkaan ja kassissa saattoi hyvin olla kamera piiloitettuna).

    Kuitenkin: toisinaan tuntuu siltä että kannat vastaaviin tilanteisiin päätetään ensin ja sitten tutkitaan sen mukaan miten on päätetty.

    Ja eikö ollut niin että kameran tai kuvien takavarikoimiseen tarvitaan oikeuden päätös? (Ellei ehkä sitten, niinkuin kenties tässä, ole kyse siitä että tutkinnan kannalta merkitykselllisen materiaalin hävittämselle on riskinsä).

  9. Viides rooli sanoo:

    Tsau Veeäm, itse en ole joutunut poliisin hoiviin, mutta olen toimittajan työssäni nähnyt, miten hyvää työtä he monilla tahoilla tekevät. Ehkä siksikin tuo junatunneli-tapaus riipii. Kentällä toimineet poliisit ovat ilmiselvästi isotelleet eivätkä ole kaikin osin käyttäneet kunnon harkintaa. En tiedä, onko kamera jo palautettu. Täytyykin tarkistaa Vertiltä ja samalla kysyä, antoivatko poliisit minkäänlaisia perusteluja sen takavarikoimiseen.

  10. Drall sanoo:

    Éikö nykykameroista riittäisi vain muistikortin takavarikoiminen? Ja senkin voi helposti tyhjentää poliisin koneelle USB-kaapelilla ja antaa välittömästi kamera ja kortti takaisin.

  11. Valokuvaaja itsekin sanoo:

    Samanlaisia keskinkertaisella älykkyydellä ja harkintakyvyllä varustettuja taatelintallaajia ne poliisit on kuin muutkin, valtaa vain on keskivertokansalaista enemmän.

    Toivottavasti pojat jaksavat itse huolehtia, että näiden poliisien toimintatavat ruoditaan paikassa, jossa asialle voidaan tehdä jotain. Ainakin nämä asianosaiset viranomaiset kenties oppivat hoitamaan asiat jatkossa siten kuin on sopivaa.

    Itse en ole koskaan kameran takia poliisin kanssa tekemisiin joutunut, mutta lyhyeksi leikatut hiukseni ovat joitakin kertoja toiminut poliisille ärsykkeenä. Asia on kyllä selvinnyt sen jälkeen, kun muutama sana on vaihdettu.

  12. Viides rooli sanoo:

    Moi, Drall. Periaatteessa ehdottamasi toimintatapa olisi helppo toteuttaa, mutta en ole varma, pitivätkö poliisit kyseisen kameran mahdollisena todistusaineistona. Ehkä silloin pelkkä muistikortin takavarikoiminen ei riitä. Osaisiko joku oikeusoppinut selventää asiaa? Anybody?

    Hei, Valokuvaaja itsekin. Vertti tuossa heitti, että kohta hän päätyy Maikkarin aamulähetykseen puhumaan kiinni otettujen oikeuksista; sen verran trafiikkia blogimerkintäni on linjoilla aiheuttanut. Oliko junatunnelissa toimineita poliiseja kenties ärsyttänyt nuorten miesten vaatetus tai ulkonäkö, sitä en osaa sanoa. Omasta mielestäni Vertti on aivan tavallisen näköinen jannu.

  13. micce sanoo:

    Ihmisen jolla ei ole mitään pelättävää tai salattavaa ei tarvitse yrittää juosta poliisia karkuun. Lähtökohta on se, että Suomessa luullaan että kaikki toimii kuten jenkkileffoissa.

  14. ayyaz sanoo:

    Mutta törkeäähän tuo on! Pojat olivat huumetestissä, eikä mitään löytynyt, ei ulkoista eikä sisäistä

  15. ramin sanoo:

    En nyt äkkiseltään löytänyt oikeusasiamiehen kannanottoja valokuvaukseen ja takavarikointiin liittyen. Mutta, Journalisti-lehdessä asiaa on useaan otteeseen käsitelty. Suosittelen lukemaan esim numerosta 19/2004 päätoimittajan kommentteja (http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/192004/lyhy/Muut150460.htm) aiheeseen liittyen. Siinä mm. todetaan, että kameran tai muistikortin (tai filmin) takavarikointiin vaaditaan oikeuden päätös.

    Hyvää luettavaa on myös Oikeusasiamiehen kannanotto viime vuoden syksyltä (http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?${html}=eoap5000&${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=13.54/443509&${THWURLSAVE}=54/443509) osoittaa varsin selvästi, että poliisilla ei kovinkaan heppoisin perustein ole edes lupaa katsella mitä sieltä kamerasta löytyy.

    Kannattaa siis kysellä poliisilta myös sitä, mihin kameran pitäminen heidän hallussaan perustuu – siihen kun ei näytä olevan mitään perusteita.

  16. Viides rooli sanoo:

    Kiitos, Ramin. Kaksikko saa kuulemma keskiviikkona kameran takaisin. Pyysin Verttiä kysymään poliisiviranomaisilta kameran takavarikoinnin perustelut.