Paradoksien äärellä

Posted: kesäkuu 12, 2006 in Mietteitä

Asuin 18 vuotta Kallion sydämessä, vain kivenheiton päässä Töölönlahdesta ja kaupungin parhaasta ruoka-aitasta, Hakaniemen hallista. Olen alkujaan toisaalta, nyt muualle muuttanut, enkä voi siis puhua Helsingistä aitostadilaisen kokemuksella. Toki kuljeskelen työni vuoksi yhä viikoittain pääkaupungin eri kolkilla, ja hyvä niin, sillä minä pidän tänään 456 vuotta täyttävän, Helsinki-päivää viettävän Itämeren valkean kaupungin hengestä ja sen monista kasvoista – tai paradokseista, kuten professori Arne Nevanlinna sanoo kirjassaan Harharetkiä Helsingissä (WSOY). ”Ne lyövät korvalle niitä, jotka tavoittelevat yhtenäisyyttä, yksimielisyyttä, harmoniaa, kauneutta, järjestystä ja siisteyttä eivätkä ymmärrä, että ilman paradokseja kaupunki ei ole kaupunki vaan kylä.”

Advertisements
kommenttia
  1. Ari sanoo:

    Osuva kuvaus kaupungin olemuksesta tuo viimeinen lainaus. Kaupungeista ainakin yrittää etsiä niitä yllättävyyksiä, mutta jotkut isohkotkin kaupungit on jotenkin yliharmonisoitu esim. yksitoikkoisella rakennustyylillä ja vanhaa surutta purkamalla, siis miljöön osalta.

  2. Viides rooli sanoo:

    Hei Ari,kiva kun poikkesit. Olen kanssasi samaa mieltä: kaupungit, joissa näkyvät historian eri kerrostumat ja eri vuosisatojen ja -kymmenien rakennustyylit, ovat kiehtovia. Siksi kaiken vanhan lähes raivopäinen purkaminen tuntuu lohduttomalta.