Minun, sinun, meidän historiamme

Posted: kesäkuu 2, 2006 in Teatteri

Olen äitini puolelta punaisten, isäni puolelta valkoisten sukua, ilmankos minusta tuli vihreä. Kovin vahvasti en väriä tunnusta, vaan kuulun vaalitarkkailijoiden inhoamiin ”liikkuviin äänestäjiin”, jotka puntaroivat joka vaalien alla asiat uudelleen. Jäin miettimään omaa aatemaailmaani ja henkistä perintöäni nähtyäni pätkän helsinkiläisen KOM-teatterin uutukaisesta, Suomenlinnassa ensi keskiviikkona ensi-iltansa saavasta Täällä Pohjantähden alla -näytelmästä.

Teatterillisesti tiiseri oli kiehtova pala, joka toi vahvasti esiin esityksen ääni- ja liikemaailman, näyttelijöiden tekemät taputukset, jalanpolkaisut, rytmikkäät huudot ja onomatopoeettisen ilmaisun. Tarina eteni ripeästi ja elokuvamaisesti, nopein leikkauksin ja siirtymin. Mieleeni nousi pari vuotta sitten näkemäni kiihkeärytminen La Kalevala, jonka Kaari Martin oli sovittanut flamencoteokseksi. On tietenkin vaarallista synnyttää odotuksia kymmenminuuttisen esityksen perusteella, jonka komilaiset olivat ymmärrettävästi hioneet mahdollisimman houkuttelevaksi syötiksi, mutta minusta on nastaa, että klassikoihin uskalletaan tarttua traditiosta poikkeavalla tavalla. Varsinkin Väinö Linnan kansalaissodasta kertova trilogia, jonka henkilöt ovat järjestään lähes kansallisikoneja, on tekijöille aina vaativa haaste.

Se on myös teos, joka puhuttelee itseäni – ja lujaa. Osin se johtuu kirjailijasta, olenhan yksi niistä varmastikin sadoista koululaisista, joka kävi haastattelemassa Väinö Linnaa kirjallisuusesitelmää varten. Tapaaminen on ehdottomasti yksi elämäni vaikuttavimmista ja takasi sen, että Linnan teoksilla on aina sijansa kirjahyllyssäni. Minua kaduttaa, etten saanut itseäni liikkeelle, kun Kaisa Korhonen ohjasi Linnan suurromaanin Jyväskylän kaupunginteatteriin. Teatterinjohtaja Aila Lavaste on kertonut yleisön reaktioista sinä iltana, kun Irakin sota oli edellisenä yönä alkanut: ”Kun näytelmä päättyi, salin täytti vahva yhteisöllisyyden tunne ja miehet itkivät katsomossa rinnuksensa märäksi. Sitä elämystä on mahdotonta ilmaista sanoin, mutta sen kerran koettuani kenenkään on turhaa tulla sanomaan, ettei taiteella ole merkitystä.”

En odota KOM-teatterin esitystä vain päästäkseni parkumaan sieluni kyllyydestä, vaan kyseessä on ennemminkin omien juurieni ja sukuni menneisyyden kohtaaminen; halu miettiä jälleen kerran, kuka olen ja mistä tulen. En odota historiallista totuutta tai systemaattista meta-analyysiä, vaan syvää ja koskettavaa tulkintaa pentinkulmalaisen elämän ydinkysymyksistä, rakkaudesta, vihasta, sorrosta, toivosta, vapaudesta ja sosiaalisesta vastuusta: mikä on oikein ja mikä väärin.

Lisäys la klo 7.45
Miten Linna puree nuoren polven näyttelijöihin? Janne Metso on haastatellut Juho Milonoffia, joka näyttelee KOMin esityksessä Akseli Koskelaa, ”periksiantamatonta suomalaisuuden symbolia”, kuten Milonoff itse sanoo. V-lehden juttu löytyy täältä.

Advertisements
kommenttia
  1. Tää kuuluu kyllä tämän kesän kiinnostavimpiin esityksiin, jonne varattiin porukalla lippuja jo ajat sitten. Jännittää nähdä.

  2. Viides rooli sanoo:

    Tsau Jaakko, enpä usko että petyt, sen verran namu oli KOMin syötti ja näyttelijät hyvässä iskussa. Tekstihän on tunnetusti laatukamaa. Vieläkö muuten Radio Libero toimii?

  3. Helena sanoo:

    Olen liittynyt haastettujen joukkoon, ja levitän haastetta Sinun suuntaasi tämän päivän postauksessani. Hauskaa Helluntaita.

  4. Viides rooli sanoo:

    Kiitos haasteesta, Helena, mutta olen osallistunut tähän meemiin jo kertaalleen. Se riittää minulle.

  5. Radio Libero toimii vieläkin. Kesällä käsitellään kulttuuria. Kesäkuun lähetyksessä oli teemana kantaaottava musiikki. Heinäkuussa käsitellään samasta näkökulmasta teatteria ja kirjallisuutta. Elokuussa katsotaan sitten elokuvia – ei tietenkään lähetyksessä.

  6. Viides rooli sanoo:

    Kiitos tiedoista. Täytyykin muistaa siirtää heinäkuussa matkaradio oikealle taajuudelle.

  7. Miss Foxy sanoo:

    Väinö Linnan kohtaamisesta lukisi HYVIN mielellään oman postauksen! enkä varmaan ole ainoa.

  8. Viides rooli sanoo:

    Tsau Miss Foxy, pannaan harkintaan. Nuo koululaisena tekemäni ”haastattelukeikat” ovat kieltämättä aika viehkoja joskin myös liikuttavan totisia kokemuksia elämässäni.