Asian vierestä

Posted: Touko 31, 2006 in Sanojen mahti

Kuten Anu, myös minä olen jokseenkin häkeltyneenä seurannut Louhin kommenttilootassa käytyä keskustelua runoudesta, sen moninaisuudesta ja rajoituksista, arvostuksista ja odotuksista. Paikoin ärhäkäksikin äitynyt vuoropuhelu toi mieleeni Merete Mazzarellan, joka kirjassaan Tähtien väliset viivat (Tammi, 2003) kertoo kohtaamisistaan lukijoiden kanssa:

”Kun olin yhtenä iltana esiintymässä yhdessä kollegani Kjell Westön kanssa ja hän oli kertonut, kuinka hänen molemmat isoisänsä olivat kaatuneet sodassa, ja minä olin puhunut vanhenemisen eksistentiaalisesta merkityksestä ja me molemmat olimme liikuttuneita sekä omista että toistemme sanoista – niin, silloin eräs iäkkäänpuoleinen mies kampesi vähän vaivalloisesti pystyyn ja sanoi: ´Kun meillä nyt on kaksi kirjailijaa paikalla, niin ehkäpä saamme tietää, mitkä pilkkusäännöt ovat voimassa?´”

Mainokset
kommenttia
  1. Louhi sanoo:

    Tarinasi on hyvä ja opettavainen. Kommenttisi olisi sopinut myös minun blogissani käytyyn keskusteluun.

    En haluaisi olla se vanha mies, joka tivaa välimerkkisääntöjä. Mielestäni välimerkkisäännöt on hyvä osata niin hyvin, että ne voi huoletta unohtaa kirjoitusvaiheessa. Säännöt nimittäin eivät ole kirjoittamisen pääasia. Ja jos välimerkit nousevat pääasiaksi, on kirjoittamisen tarkoitus päässyt pahasti hukkaan.

    Ja missään nimessä en halua pitää runoutta elitistisenä kirjallisuudenlajina. Jos pitäisin, en olisi ikinä laittanut omaa runoani kaikkien luettavaksi. Olen nimittäin koulutuksestani huolimatta runojen kirjoittajana noviisi.

    Minusta tuntuu siltä, että minun pitää kirjoittaa tästä aiheesta aika pian omassa blogissani. Aion viitata tähänkin keskusteluun kirjoituksessani.

  2. Tui sanoo:

    Minun kantani runouteen on se, että se mitä kirjoittaja pitää runona on runo. Hän on tarkoittanut sen sellaiseksi. Mutta kirjoittaja ei voi määritellä lukijan kokemistapaa, lukija lukee ja tulkitsee tekstin omalla tavallaan omista luku- ym. kokemuksistaan käsin.

  3. Viides rooli sanoo:

    Hei Louhi ja Tui, kun ensimmäisen kerran luin suunnitteilla (ja nyt siis täyttä totta) olevasta Runotorstaista, ilahduin. Jotenkin näin sen heti samassa hengessä kuin blogit ylimalkaan: sana on vapaa ja ilmaisu tekijänsä oloista. Siksi hämmästyin, kun jo alkukierroksilla runoutta (lue = tekijöiden tuotoksia) yritetään suitsia säännöin. Sisältö, luomisen vimma ja kirjoittamisen ilo ovat kuitenkin minusta muotoa tärkeämpää, tässäkin. Ja eikun seuraavan aiheen pariin!

  4. Tui sanoo:

    Jokaisella lukijalla on oma tapansa lukea runoutta ja myös käsitellä tekstejä. Kunhan Runotorstai on aikansa pyörinyt, luulen että tilanne tasoituu monin osin.