Auranvakojen kieli

Posted: Touko 24, 2006 in Kulttuurin kentällä

Olen usein miettinyt, miten taiteilija hahmottaa maailman, sen ilmiöt, piirteet, yksityiskohdat, kauneuden. Kyse ei ole vain kyvystä nähdä, vaan myös taidosta taltioida näkemänsä ja muotoilla siitä uusi visio, omanlaisensa teos. Entä mikä merkitys on sattumalla? Samaa on pohtinut Tito Colliander, Pietarissa syntynyt suomenruotsalainen kirjailija, joka Ihmisen ääni -sarjan kirjassa (WSOY, 1977) kuvaa taiteilijan ja maanviljelijän työnjäljen kohtaamista:

”Kun kyntäjä kyntää, hänellä tuskin on silmää kynnöksensä kaariviivojen kauneudelle. Hän tekee työtään. Mutta jälkeenpäin joku ohiajaja pysähtyy ja sanoo: onpa kaunis näky!
    Jos hän on taiteilija, hän ottaa esiin lehtiönsä, tekee luonnoksen. Myöhemmin luonnoksen viivat saattavat esiintyä jossakin vaikuttavassa nonfiguratiivisessa maalauksessa.
    Maamies oli ostanut pari lepikkoista kumparetta ja kovalla vaivalla kyntänyt ne pelloksi. Eräänä ajankohtana niiden viivaleikki oli näytteillä Venetsian biennalessa. Taiteilija ei tiedä maamiehestä mitään. Maamiehellä ei ole aavistustakaan auranvakojensa kielestä.”

PS. Runotorstai ja Valokuvatorstai ovat julkistaneet ensimmäiset aiheensa. Kiitos Tui ja Maria.

Lisäys klo 21.30
Päivitin blogilistojani, siitä päivitysmerkintä.

Advertisements
kommenttia
  1. marja-leena sanoo:

    Kiitos siitä kun kirjoitat taiteen asioita niin kauniisti! Tämä on hirmu hyvä siteeraus (onko oikea sana?) esittää taitelijan näkeminen.

    Muistan hyvin kirkkaasti kun kerran olin ystäväni kanssa kävelemässä meren ranta kivikoissa, eräällä saarella täällä lännenmerellä. Ihailin erikoiseksi kuluneita kiviä ja otin niistä valokuvia. Ystäväni sanoi että hän ei nähnyt niitä sillä tavalla vaikka ranta oli hyvin tuttu hänelle, ennenkuin minä huomioin niitä. Jotkut kuvat myöhemmin tuli käytettyä etsaus sarjassa.

  2. Tui sanoo:

    Tämähän olisi aivan loistava näkökulma Runotorstain aiheeseen. Osallistutko tällä? Saanko lisätä tämän kokoavaan postaukseeni myöhemmin?

  3. Viides rooli sanoo:

    Kiitos itsellesi, Marja-Leena. Minusta on tosi mukavaa, kun käyt kommentoimassa merkintöjäni. Siteeraus on muuten täsmälleen oikea sana, voit käyttää tässä yhteydessä myös lainaus-sanaa.

    Tuo kertomasi tapaus – rantakivien erikoisen kauneuden huomaaminen – toi mieleeni ystäväni Reijon, joka hämmästyttää minut toistuvasti paitsi tarkkanäköisyydellään, myös kyvyllään visualisoida poimimansa asiat uusissa, erilaisissa ympäristöissä. Yhtäkkiä hän hoksaa kirpputorilla jonkin esineen tai ojanpientareelle lennähtäneen karahkan, ja samassa hän sanoo, miten kauniilta tuo näyttäisikään eteisen vanhan piirongin päällä. Ja kun kokeilen, äimistyn: täsmälleen oikea väri, täsmälleen oikea muoto!

    Olen muuten varma, että pitäisit Tito Collianderin kirjoista. En tosin tiedä, onko niitä käännetty englanniksi.

  4. Viides rooli sanoo:

    Hei Tui, olin kyllä ajatellut kirjoittaa ihan oman merkinnän Runotorstaita varten. Tarkoitukseni on julkaista se huomenna. Olen totta puhuen snadisti pihalla tuosta julkaisupolitiikasta. Jos aihe annetaan torstaisin, onko tarkoitus, että oma runo/esittely/merkintä julkaistaan omassa blogissa minä tahansa ajankohtana ennen seuraavan aiheen antopäivää vai jonakin tiettynä päivänä?

  5. Tui sanoo:

    On, ihan milloin vain viikon aikana.