Katseen kohteena

Posted: Touko 8, 2006 in Vastarannan kiiski
Avainsanat:, , , ,

Kauneuden kaipuu on yksi ihmisyyden piirteistä, mutta kauneuden asettaminen työpaikan saamisen ja uralla etenemisen kriteeriksi on jo kyseenalainen ilmiö. Se, että ulkonäkö vaikuttaa palkkapussiin, on suorastaan pöyristyttävää. Muistan, miten ällistyin lukiessani Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan, Eero Lahelman ja Karri Silventoisen tutkimuksesta, jonka mukaan lihavat korkeasti koulutetut naiset saavat työstään kolmanneksen vähemmän palkkaa kuin hoikat saman tason koulutuksen saaneet sisarensa. Että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta liputtavassa Suomessa ammattitaitoa ja koulutusta tärkeämpää ovatkin kilot? No voi sun seitsemäntoista!

Jäin pohdiskelemaan, taas kerran, ulkonäköön liittyviä vaatimuksia luettuani Marian mietteitä kauneuskirurgiasta. Mitä kaikkea osa ihmisistä onkaan valmis tekemään täyttääkseen nykyiset kauneusarvot. Yksilöllisyyttä ihannoidaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta paradoksaaliseksi asian tekee se, että hyväksytyksi tuleminen vaatii ennen kaikkea massakäyttäytymistä, kykyä sulautua yhteisöön. On monia piirteitä, jotka ovat ns. normi-ihmisen näkökulmasta erilaisia, ja siksi tavoiteltavia.

Yksi piirre – ylipainoisuus – on kuitenkin negatiivinen ja stigmatisoiva. Vaikka ihminen olisi persoonallinen mutta lihava, yleinen näkemys on, että painoa pitäisi pudottaa. ”Minä suunnittelen vain pitkille ja laihoille”, tokaisi muotisuunnittelija Karl Lagerfeldkin taannoin närkästyttyään yhteistyökumppaninsa, ruotsalaisen vaatefirman Hennes & Mauritzin tavasta valmistaa hänen mallejaan myös suurikokoisille naisille. Lausahdus on paljastava esimerkki asenteista, joita nykyajan naiset – ja myös miehet – joutuvat kohtaamaan.

Nyky-yhteiskunnassa ihminen on jatkuvasti katseen kohteena, mikä voi olla hyvinkin ahdistavaa. Kanssaolemisen ulottuvuutta tutkinut ranskalainen eksistentialisti Jean-Paul Sartre on todennut, että toisen katse voi kivettää ja saada ihmisen häpeämään itseään, jopa vieraannuttamaan omista mahdollisuuksistaan. Ruumiillinen minäkuva on hauras juuri siksi, että se on aina näkyvillä ja muiden arvioitavana.

Syrjiminen rodun, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi on Suomessa kielletty, mutta lihavien ihmisten kohtelu halventavalla ja loukkaavalla tavalla näyttäisi olevan sallittua. Lihavien kiusaaminen ilmenee usein sanattomasti, mitätöivinä ilmeinä ja eleinä, mutta se voi olla myös vihjailua, nimittelyä ja avointa pilkkaamista.

Lihavuuden hoidon parissa yli 20 vuotta työskennellyt professori Pertti Mustajoki kertoo kirjassaan Paahtoleipäkatastrofi, miten eräs iltapäivälehden toimittaja lähestyi häntä, kun Martti Ahtisaari oli valittu presidentiksi. Toimittaja tahtoi asiantuntijan pohtivan, voisiko niin lihava henkilö hoitaa täysipainoisesti presidentin tehtäviä. Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun ylipainon oletetaan vähentävän työkykyä, jopa älykkyyttä. Sosiaalipsykologiassa puhutaan haloefektistä, jonka mukaan yksi ominaisuus leimaa ihmisen myös muilla elämänalueilla. Jos lihavuus koetaan kielteisenä asiana, sen oletetaan vaikuttavan muihinkin asioihin kielteisesti. Tosiasiassa kyse on ennakkoluulosta, ei minkään valtakunnan faktasta.

Lisäys klo 9.05
En vähättele ylipainoon liittyviä terveydellisiä ongelmia, vaan kirjoitukseni pontimena on halu pohtia suvaitsevaisuutta. Lasten ylipainoa koskevaan uutispommiin on tarttunut Kannuvalimon Tero-Pekka Henell, joka pui New York Timesin uutista suomalaisia tiedotusvälineitä stydimmin. Yhdysvaltain virvoitusjuomateollisuus on NYT:n mukaan ensimmäisen kerran myöntänyt, että sen tuotteet ovat yksi lasten liikalihavuuteen johtanut osatekijä. This is big news!

Mainokset
kommenttia
  1. Tui sanoo:

    Terveysriskejä ei kannatakaan vähätellä, mutta on hyvä keskustella asenteista. Lihaviin liitetään paljon negatiivisia määreitä, laiskuus, saamattomuus, tyhmyys, rumuus jne. joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Yhtä lailla hoikat voivat olla laiskoja, saamatomia, tyhmiä ja rumia, mutta sitähän ei oikein saisi sanoa ääneen, koska yleinen mielipide liittää nämä lihaviin. Ja mikähän on lihavuuden raja? Toisille noin viiden kilon ylipaino riittää tuomitsemaan toisen lihavaksi.

    Ulkonäkösyrjintä on syrjintää ja voi vakavasti vaikeuttaa ihmisen kykyä kasvaa kokonaiseksi ja itsensä hyväksyväksi. Sartre on kommentissaan aivan oikeassa.

  2. Viides rooli sanoo:

    Olet oikeassa, Tui. Lihavuutta pidetään usein myös itse aiheutettuna tilana, joka mukamas oikeuttaa syyllistämisen. Miten monta kertaa olenkaan lukenut erilaisten ”terveysterroristien” hokevan kuin mantraa meidän kaikkien tuntemaa yhtälöä: ihminen laihtuu, kun hän kuluttaa energiaa enemmän kuin hankkii. Vaikka kilojen karistamiskaava on teoriassa näin yksinkertainen, sekä todellinen elämä että ihminen ovat yleensä monimuotoisempia. Surullisinta asiassa on tietenkin se, että yhä nuoremmat ajautuvat kierteeseen, jossa kilojen vahtimisesta tulee yksi elämän tärkeimmistä tehtävistä.

  3. Z sanoo:

    Karl L. ei oo itekään ollut aina hoikka poika http://tinyurl.com/s5zjk joten oisko onnistunut laihduttaminen sitten iskenyt yhdenlaisen hybriksen päälle… Tiedä heistä.

  4. Viides rooli sanoo:

    Moi Z, taidat olla oikeassa. Jaksan silti aina vain ihmetellä vaatesuunnittelijoiden hinkua nähdä luomuksensa sellaisten naisten yllä, joita on luonnostaan vain promille väestöstä. Muuten, antamasi linkki ei toimi.

  5. Z sanoo:

    Katoppa, eipä enää toimikaan. Laita Googlen kuvahakuun ”lagerfeld before” niin pitäis löytyy matskuja :-)