Täyttyvä astia

Posted: huhtikuu 25, 2006 in Mietteitä

Työ nielee tekijänsä, niin tänäänkin, jolloin olen takonut sanoja muita varten, metsästänyt tietoa, puhunut pitkät tovit puhelimessa ja kuunnellut kirjailijoiden, kääntäjien ja kirjastoväen huolia EU:n vuokraus- ja lainausdirektiivin vaikutuksista. Kiireen keskellä nämä blogimerkinnätkin jäävät auttamattoman lyhyiksi, enkä välty virettä syövältä mietteeltä, että elämäni hukkaantuu väärien asioiden parissa.

Kunnes äkkiä muistan kirjailija Tuula-Liina Variksen, joka on kertonut löytäneensä yhden elämänsä vapauttavimman lauseen entisen puolisonsa Pentti Saarikosken Punaiset liput -kirjan esipuheesta.

"Pentti kirjoittaa, ettei hän ole koskaan kokenut elämäänsä tieksi, matkaksi kehdosta hautaan, vaan astiaksi joka täyttyy ja täyteen tultuaan hajoaa. Lukiessani sen ensimmäisen kerran olin nuori ja hyvin onneton, teiniavioliittoni oli palasina ja minulla oli valtavasti perattavaa. Pentin lause oli vapauttava, sillä tajusin, etten ole kulkenut minkään ohi, vaan kaikki on minussa. Se on vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseeni. Minusta tuntuu, että kirjani ovat enemmän astioita kuin tarinoita.”

Täyttyvä astia – miten lohduttava metafora. Ja taas tiedän olevani oikealla tiellä.

Mainokset
kommenttia
  1. marja-leena sanoo:

    Todella lohduttava metafora, otan omaksi! Jotenkin tulee mieleen Japanilaista. Ei niin heino, mutta vähän samaa tyyliä on Englannin kielessä kysymys ”Do you see your glass half-full or half-empty?”, tai Näetkö lasisi puoli täytenä vai puoli tyhjänä? Vastaus kertoo paljon elämän asenteestasi. (Minun vastaus tahtoo vaihdella huonon puolelle joskus, kunnes muistutan itseä tästä, tai puolisoni mustuttaa!)

  2. Viides rooli sanoo:

    Totta, Marja-Leena, kyse on ennen muuta näkökulmasta. Mutta joskus olosuhteet ja ulkopuolisten vaatimukset tuntuvat ottavan niin hallitsevan aseman elämässä, etteivät omat halut, toiveet tai tavoitteet tahdo millään kannatella. Tai siltä ainakin välillä tuntuu.

  3. Tui sanoo:

    Saarikosken kuvauksessa on ideaa. Koettu on meissä ja astiassa kokemukset sekoittuvat ja muodostavat uuden, omanlaisensa koostumuksen. Polku-metaforasta pidän myös, koska polut haarautuvat. Valintoja voi tehdä, ja joskus polut seuraavat toisiaan luontevasti.

  4. Anu sanoo:

    Eikä polku välttämättä ole lineaarinen reitti, jolla voi kulkea vain yhteen suuntaan. Välillä voi pysähtyä ja palata pienen matkan takaisinpäin, joskus polku voi kulkea ristiin itsensä kanssa.

  5. Viides rooli sanoo:

    Totta, polun voi ymmärtää monin tavoin. Mutta pidän astia-metaforasta juuri siksi, että siinä kaikki on ikään kuin tallella. Ja kuten elämässä toisinaan käy, jokin yllättävä käänne, tapahtuma tai toisen reaktio voi nostaa jo unohduksiin jääneet muistot jälleen pintaan. Sakankin voi halutessaan sekoittaa. Tai jättää sen koskemattomaksi.

  6. Kafkakoski sanoo:

    Tuo astia on kaiketi metaforana jo paljon Saarikoskea vanhempi (arkikielessämmekin jo ennen Saarikoskea tunnettu ainakin sanontatavasta ”tämä on viimeinen pisara”), mutta hän osasi noilla sanoillaan konkretisoida sen aika hyvin. Harmi, että Saarikosken astia täyttyi tai halkesi niin nuorena. Hänellä oli paljon muitakin hienoja ajatuksia. Hänen (joskus aika brutaalienkin) lauseidensa takaa löytyy (usein) paljon ajateltavaa.

  7. Viides rooli sanoo:

    Luin juuri Kemppisen blogia, jossa hän kirjoittaa, että elämä on kuin kiintolevy: yhtä samaa aina uudelleen ja uudelleen. Samojen asioiden parissa me ihmiset painimme vuosisadasta toiseen, hiukan eri muodossa vain. Hyvät kirjailijat ja runoilijat eroavat muista siinä, että he pystyvät sanomaan vanhat asiat tuoreesti, uusin ilmaisuin. Kuten Saarikoski.

  8. Miss Foxy sanoo:

    mutta miten käy täydelle astialle, se valuu yli, kupsahtaa kumoon, kupsahtaa. tie ja astia, päätös niillä on kummallakin.

    lohduttavampi minusta on tuo: ”etten ole kulkenut minkään ohi, vaan kaikki on minussa”

  9. Viides rooli sanoo:

    Aivan, kun astia on täysi, on päätöksen aika. Kaikkihan me kuolemme joskus. Siihen asti ammennamme elämästä sisältöä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kuten sanot, lohdullista on se, että kaikki on meissä – siis tallella, kuin astiassa. Sanoissa on hauskaa juuri se, että jokainen voi tulkita ne kuten tahtoo.