Ikuisuuden kehällä

Posted: huhtikuu 22, 2006 in Sanojen mahti

Tässä pieni pätkä satua viikonvaihteeksi. Olen lumoutuneena lukenut Ervo Vesterisen kirjaa Kauneinta maailmassa (Postimuseo, 1997), jossa hän valottaa kahden rakastetun taiteilijan, kirjailija Raul Roineen ja kuvittaja Rudolf Koivun, elämää, yhteistyötä ja teoksia. Tarina Nukku-Matista, joka vierailee Ajan purrella, on alun perin julkaistu vuonna 1936 ilmestyneessä kirjassa Pääskysen joulukontti (Otava).

”Mennyt Aika viritti kitaransa ja alkoi soittaa kaihoisaa isoäidin aikaista valssia. Kaikki valitsivat parinsa. Surutar ja Ilo, Sota ja Rauha sekä kaikki muut alkoivat pyöriä valssin tahdissa ja Tuleva Aika lauloi siihen kirkkaalla äänellä sanat. Mikä on matkan määrä? Me purjehdimme vain pitkin ikuisuuden kehää, vastasi peränpitäjä.”

Mainokset
kommenttia
  1. Tui sanoo:

    Hieno katkelma, pitänee katsastaa koko kirja.

  2. SusuPetal sanoo:

    Rudolf Koivun kuvat palautuvat aina välillä mieliin lapsuuden satukirjoista, upeita kuvia.
    Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos vinkistä:)

  3. Viides rooli sanoo:

    Hei Tui ja SP, Vesterisen kirja on kiinnostava siksi, että se taustoittaa molempien taiteilijoiden töitä mm. läheisille ja ystäville lähetettyjen kirjeiden kautta. Aitoa puhetta ja ajankuvausta, siis. Myös runsas kuvitus, joka koostuu tietenkin pääosin Koivun piirroksista, hivelöi silmiä.

    Enkä malta olla taltioimatta tähän Roineen kertomaa Maailman lyhyintä satua: "Oli kerran paha poika. "Hitto vieköön!" sanoi hän eräänä päivänä. Hitto tuli ja vei hänet. Sen pituinen se."

  4. marja-leena sanoo:

    Kiitos kauniin muistojen herättämisestä! Minulla vieläkin on vanhat rakkaat suomalaiset satukirjat niinkuin Roinen ja Koivun. Tädit Suomesta lähetti kirjoja ja niin suomenkieli ja satujen rakkaus edistyi. Roinella oli hieno huumorin taju – näkee tuosta Maailman lyhyimmästä sadusta!

  5. Viides rooli sanoo:

    Hei Marja-Leena, sinullahan on ollut loistavat Suomen tädit! Yleensä puhutaan Amerikan paketeista, mutta sinun kohdallasi siis Suomen paketeista. :)

    Aloin muistella, mitkä satukirjat olivat itselleni tärkeitä lapsena. Osa niistä on vielä tallessa kirjahyllyssäni, mutta valitettavasti osa on kadonnut ajan pyörteissä. Ainakin Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa oli tärkeä (kuvituksen on tehnyt Maija Karma), tykkäsin kovasti myös Hölmölän kylän tarinoista (kuvittajana Helga Sjöstedt). Uudemmista kirjailijoista rakastin Astrid Lindgreniä. Muistan myös, miten innokkaasti luin Pekka Puupää -sarjakuvakirjoja aina vieraillessamme erään sukulaistädin luona. Vieläköhän niitä löytyisi divareista?

    PS. Päivitin sivupalkin blogiosastoa. Käykääpä katsomassa Paulin Artsuja. Ensiesiintyminen (11.4.) on herkku!

  6. Tui sanoo:

    Voisit joskus kirjoittaakin vanhoista satusuosikeista. Muistothan ovat nyt nähtävästi kova sana.

  7. Viides rooli sanoo:

    Kiitos, Tui, vanhat satusuosikit on hyvä idea. Täytyypä plarata ajatuksella niin kirjahyllyä kuin hapertuneita muistojanikin.

  8. Miss Foxy sanoo:

    mainitseeko satu peränpitäjän nimen?

    kaunis katkelma!

  9. Viides rooli sanoo:

    Hei Miss Foxy, jäin miettimään samaa. Vesterisen kirjassa nimeä ei mainita, siinä on vain otteita eri tarinoista. Pääskysen joulukontti näkyy olevan tallessa Kallion kirjaston varastossa, mutta valitettavasti sitä ei lainata. Siitä ehkä selviäisi peränpitäjän henkilöllisyys. Voisiko se olla Nykyaika?

  10. Tui sanoo:

    Sain Vesterisen kirjan tänään, täytyy tutkiskella paremmalla ajalla.

  11. Viides rooli sanoo:

    Lukuiloa, Tui! Ja vilkaisepa sivulle 60 – tuollaiset persoonalliset paperinuket minäkin tahtoisin.