Mikaelin (ja kirjastotätien) kunniaksi

Posted: huhtikuu 9, 2006 in Sanojen mahti

Oikeastaan tämän tarinan saa aloittaa Matilda, englantilaisen kirjailijan Roald Dahlin verraton romaanihenkilö, jonka isä on autohuijari, äiti bingomaani ja veli muuten vain pöljä, ja joka alle viisivuotiaana luki klassikkoja Dickensistä Kiplingiin ja H.G. Wellsistä Hemingwayhin.

Matildan tie kirjojen maailmaan ei ollut leveä saati asvaltilla päällystetty. Ehei, sitä reunustivat ennakkoluuloiset aikuiset ja liian korkeat hinnat.

”Isukki”, Matilda kysyi eräänä päivänä. Hän oli silloin kolme vuotta vanha. ”Luuletko, että voisit ostaa minulle kirjan?”
”Kirjan?” isä sanoi. ”Mihin pahukseen sinä kirjaa haluat?”
”Lukeakseni.”
”Mitä vikaa telkkarissa on, herran tähden? Meillä on hieno telkkari, jossa on kaksitoistatuumainen kuvaruutu, ja nyt sinä tulet kinuamaan kirjaa! Sinä, tyttöseni, alat olla piloille hemmoteltu!”

Onneksi Roald Dahl antaa pikku-Matildan löytää kirjaston ja maailman mukavimman kirjastotädin.

Hyvä on, hyvä on, minä olen puolueellinen. En ole koskaan unohtanut sitä päivää, kun itse seisoin valtavan suuren kirjastotalon lastenosastolla, kipitin kirjavaan mekkoon sonnustautuneen, hirmu vanhan kirjastotädin perässä (hän oli varmaankin 24-vuotias) ja lumoutuneena tuijotin kattoon asti ulottuvia hyllyjä. Kirjoja, kirjoja, tuhansia kirjoja, ja minä saisin ne kaikki tällä piskuisella paperinpalalla! Tosin vain kuukaudeksi, mutta mitä siitä.

Minä ymmärrän Matildaa oikein hyvin ja voisin potkaista takapuoleen hänen tyhmää isäänsä, joka ilta toisensa jälkeen oli tunkemassa tytärtään television ääreen. Kuten Matilda, myös minä olen pikkutytöstä asti ollut sitä mieltä, että lukeminen on huikea ilo ja kirjastotädit laji, joiden säilyminen ja lisääntyminen tulisi taata erityislainsäädännöllä.

PS. Rattoisaa Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää kaikille lukijoille!

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Onnea lukuprojektiin, mediaope! On totta, että bloggaaminen syö aikaa kirjoilta, mutta toisaalta taukojen pitäminen tekee hyvääkin. Haavetar käytti taannoin mainiota ilmaisua, sanaväsy, joka tuntuu ajoittain iskevän jokaiseen tekstien parissa työskentelevään. Silloin kannattaa nauttia muista asioista, kuten tikanheitosta (hieno riimittely Kafkakoskelta, muuten – I´m impressed, kuten suuressa maailmassa on tapana sanoa).

  2. MEDIAOPETTAJA kirjoitti:

    Minäkin olin lapsena ja nuorena Ylitornion kirjaston ahkerin lainaaja ja varaaja. Sitten kävi näin:
    http://mediaopettajanpaivakirjoja.blogspot.com/2006/02/miksi-lopetin-lukemisen.html
    Nyt olen parantamassa tapojani. Tuulen varjo on luettu, pussikaljaromaani luennassa ja Irvingin uusin (900sivua!) varauksessa kirjastoon. Saa nähdä kuis äijän käy.

  3. SusuPetal kirjoitti:

    Minä aloitin kirjastourani kirjastoautossa, ja siihen aikaan kirjastovirkailija kirjoitti käsin pahviin palautuspäivämäärän ja omaan vihkoonsa kirjan nimen, lainaajan jne.
    Tuntui, että se auto oli täynnä kirjoja, aina uusia.

    Mutta, kuten todettu, oma kirjoittaminen vie minultakin aikaa lukemiselta, oikeastaan kesällä, mökillä, on riittävästi aikaa lukea ja siellä tuleekin täydennettyä lukemisen vajetta.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Hei SusuPetal, kirjastoautot liittyvät lähinnä kesämuistoihini. Kaupungissa varttuneena minua on hemmoteltu erinomaisella pääkirjastolla ja persoonallisilla sivukirjastoilla.

    Pari viikkoa sitten kirjailija Hannu Mäkelä muistutti Hesarissa kirjastojen tärkeydestä. Ilman niitä Samuli Parosesta tuskin olisi tullut kirjailijaa. Kirjastoista ja lukemisen tärkeydestä Mäkelä sanailee hienolla tavalla myös kirjassaan Ruhtinas unelmain mailla. Se toimii kuin Tuin blogi: on pakko ottaa kynä esiin ja kirjoittaa muistiin ehdottomasti lainattavien opusten nimet.

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Vau, SusuPetal, kirjoja kotiovelle. Tosi luksusta! Ja moi Haavetar, meillä ei olekaan vielä näkynyt minkäänlaisia trulleja, joten kiva tulla virvotuksi edes näin virtuaalisesti ;)

  6. SusuPetal kirjoitti:

    Ihan kapungissa minäkin olen elänyt, pääkirjastoon oli 3 km, sivukirjastoon 1½ km, mutta kotiovelle tuli kuitenkin kirjastoauto -ihan kätevää, kun jo alta kouluikäisenä saattoi mennä yksin kirjastoon. Ihan melkein kuin aikuinen:)

  7. Haavetar kirjoitti:

    Kiitos samoin! : ) Ja kiitos taas tästäkin postauksesta.

    Eläkööt ja runsastukoot (kaikin tavoin) kirjastot ja (kaiketi määrällisesti) kirjastotädit! *virpoovarpoo*

  8. Viides rooli kirjoitti:

    Nytpä tempun teit, Haavetar, ja minulla kun piti olla markkinoiden nopein luutamalli! Kiva, kun ilmiinnyit, olet aina tervetullut. Ja allekirjoitan täydestä sydämestäni toiveesi – ehkä virvomme yhdessä kirjastotädeille tuhatlappusia tiukkuvat tilinauhat.

  9. SusuPetal kirjoitti:

    Kyllä, näin jälkikäteen ajateltuna todellakin aika luksusta, koska kirjastoverkko oli kuitenkin aika tiheä. Olisikohan silloin muinoin ollut enemmän löysää rahaa?
    Kaksi virpojaa käynyt, vähemmän kuin viime vuosina, jääpi itselle enemmän karkkia:)

  10. Haavetar kirjoitti:

    *ilmiintyy nopeammin kuin Nimbus 2006 lentää*

    No munamoi! : )

    (Ja jkbtw. toivon minä tädeille paksumpaa palkkapussiakin.)

  11. Viides rooli kirjoitti:

    Heissan, Tui! Ehkä meidän lienee parasta ryydittää virpomisiamme muutamalla tarkoin harkitulla, kirjastotätien palkannostoon kehottavalla sähköpostihyökkäyksellä, jotta saadaan edes jonkinlainen muutos niihin tilinauhoihin. Tämä lisäys ikään kuin realistina, vaikka taikoihin uskonkin – ainakin näin pääsiäisen alla :)

    Eikä se kirjavinkkeihin viittaus ollut valitus, päinvastoin! Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan henkilökohtaista kirjastopalvelua vuorokauden ympäri. Sen kuin vain sukellan blogiisi, ja taas on uusi lista tuomisina. Ihanaa!

  12. Tui kirjoitti:

    Minä jään odottamaan seuraavaa tilipäivää, jos vaikka ne virpomanne palkanlisät olisivat tilille napsahtaneet :)

    Ihanaa lukea kirjastojen ylistystä, kiitos Viides rooli ja muut! Kirjastotätinä olen sitä mieltä, että kirjastot ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä laitoksia. Vapaa ja maksuton pääsy maailman tietoon ja kulttuuriaarteisiin on syvästi demokratiaa ylläpitävä asia.

    Minut ohjasi kirjastoon pihakaverini äiti, joka toi minulle kirjastokorttihakemuslapun. Olin lukenut kaikki heidän lastenkirjansa ja viisaana naisena hän ohjasi minut oikeaan paikkaan. Samaan lapsuudenkirjastoon menin myöhemmin töihinkin.

    Ja kuten, Viides rooli, huomaat, ei seepra pääse raidoistaan blogissaankaan. Kirjavinkkejä sataa halukkaille ja haluttomillekin.

  13. Tui kirjoitti:

    En minä sitä valituksena kokenutkaan. Sieltä vaan vinkit sattuvat satunnaistenkin lukijoiden silmiin, niiden jotka eivät ehkä kirjoista välitä. Minulla on itselläni samankaltainen suhde seuraamieni tai satunnaisten blogien kirjoituksiin. Niistä poimii kaikkea kiinnostavaa korvan taakse, eli lukulistalle, levylautaselle ja DVD-soittimeen.