Ilon apostolit

Posted: huhtikuu 4, 2006 in Parantava taide, Sanojen mahti

Mikään ei katkaise tehokkaammin tiukkaa työpäivää kuin aito sydämestä kumpuava nauru. Niskassa painavat velvollisuudet tuntuvat taas piirun verran kevyemmiltä, kiitos toimistolla pistäytyneen stand up -koomikko Jack Björklundin, jonka letkeä läpänheitto karistaa turhan niuhotuksen nurkista ja saa kuulijan pitelemään naurusta kramppaantuneita pallealihaksiaan.

Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät naurattamaan muita kertomalla itseironian keinoin itselleen sattuneista kommelluksista. Usein samat ihmiset ovat ketteriä tarttumaan keskustelukumppaninsa sanoihin ja pyöräyttämään niille parilla sanalla tai painotuksella uuden, usein sangen hilpeän merkityksen. Ranskalainen Henri Bergson ei ollut väärässä, kun hän kutsui nauramista mentaalianestesiaksi, jonka avulla epämiellyttävätkin asiat muuttuvat siedettävämmiksi.

Suomalaiset tarvitsisivat enemmän vapauttavaa naurua. Elämän kestää paremmin, kun osaa nauraa. Suomalaisessa kirjallisuudessa myyntivalteiksi ovat nousseet teokset, joissa on koomisia henkilöitä ja tilanteita. Arto Paasilinnaa pidetään Ranskassa jopa filosofina. Myös teatterissa ilottelut vetävät hyvin yleisöä. Sitä on monen kriitikon ja teatterintekijänkin ollut vaikea hyväksyä, koska komedian valintaa pidetään meillä katsojien ymmärtämättömyytenä.

Minä nauran usein ja äänekkäästi. Eniten itseäni huvittaa tilannekomiikka, ja saan usein hyvät naurut pelkästään ympäristöäni seuraamalla. Ihmisiä en tahdo halveerata, mutta arvojen, pinttyneiden tapojen ja tärkeilyn rienaamisesta tykkään kovasti. Se osuu usein myös omaan nilkkaani.

Naurua on sanottu maailman mahtavimmaksi aseeksi, ja samaa vakuuttaa Riku Suokas, joka on määritellyt yhdeksi stand up -komiikan luonteenpiirteeksi ajan ilmiöiden ruotimisen. Hänen mukaansa Britanniassa stand up -koomikot ovat jo täyttämässä rock-tähdiltä jääneen tyhjiön. Rock ei ole enää kapinaa, kaikki dylanit ovat kuolleet, ja stand up -koomikoista on kasvanut se ryhmä, joka arvostelee yhteiskuntaa ja sen epäkohtia. Siksi stand up -komiikka on parhaimmillaan poliittisesti hyvin vaarallinen laji, koska se on yksi harvoista esittämisen alueista, joissa asioista ja henkilöistä puhutaan niiden omilla nimillä.

Mainokset
kommenttia
  1. Viides rooli sanoo:

    Juu, olen ihmetellyt usein, kuinka kurjaa ja itkuista loppua naurajille aina povataan suomalaisissa sananlaskuissa. Vaan minäpä uskon tässä asiassa vanhan koulukunnan runoilijaa V.A. Koskenniemeä, jonka mukaan ”Ei kulje se tyhjänä maailman rantaa/ joka ilonsa omassa repussa kantaa”.

  2. Tui sanoo:

    Kyllähän sinä tiedät mintä sananlasku sanoo tyhjän naurajista… Mutta olen kyllä samaa mieltä. Huumori on hyvä keino pitää itseään koossa, usein se että osaa nauraa omille jutuilleen, antaa voimaa jaksamiseen. Tervettä itseironiaan on vielä matkaa, mutta yritän kyllä kovasti opetella :)

  3. Tui sanoo:

    Kuinkahan moni poliitikko haluaisi vaalikiertueelleen stand up -koomikon, joka ei suostuisi mollaamaan vain vastapuolen edustajia? Eikä koomikon kannattaisi poliitikon kelkkaan lähteäkään, koska se taitaisi tehokkaasti sitoa hänen kielenkantansa.

  4. Viides rooli sanoo:

    Kyllä koomikotkin poliitikkojen kelkassa kulkevat, ainakin Lotta Backlund, joka esiintyi Sauli Niinistön vaalikiertueella. Itse en hänen settiään kuullut, joten en voi myöskään arvioida, olivatko Backlundin jutut jollakin tavalla kesympiä kuin yleensä. Onko tietoa?

  5. koomikko sanoo:

    Mää uskon että jos joku poliitikko haluaisi vaalikiertueelleen koomikon, niin se poliitikko varmaan on nähnyt kyseisen koomikon jollain keikalla ja "ihastunut sen settiin". En tietenkään voi puhua kaikkien koomikoitten puolesta, mutta itse en lähtis sensuroimaan omaa settiä.

  6. Z sanoo:

    Aamen ja asiaa.