Aljomänty, uhrikoivu, pyhäpuu

Posted: huhtikuu 2, 2006 in Parantava taide

Kun Anu kertoi lukeneensa Eva Dahlgrenin vastikään suomeksi ilmestyneen Kuinka lähestyä puuta (WSOY), muistin Dahlgrenin viime elokuussa Tokoinrannan Huvila-teltassa pitämän konsertin. Valaistessaan Äventyr-laulunsa taustaa hän kertoi jääneensä ihmettelemään, miten merkillinen asia DNA on. Sen ansiosta kaikki elollinen on toisistaan erilaista.

Sama tarina löytyy kirjasta, ja nukleiinihappoihin liittyy teoksen nimikin. Kuten Dahlgren toteaa, ”jokaisen puun perimä on ainutlaatuinen, ja siksi meidän on mietittävä sanonta ´nähdä metsää puilta´ uusiksi, sillä juuri ihminen joka ei näe metsää puilta, näkee totuuden itsestäänselvyyksien takaa”.

Minä pidän puista, niiden tuoksusta, rungon graafisista kuvioista, taivasta kurkottavista oksista, kyhmyisistä juurista, tuulen laulusta lehdistössä. Näen nytkin kotini työhuoneesta uljaan joukon: kuusia, mäntyjä, koivuja, lehmuksia, haapoja, pajuja. Aivan talon edessä on neljä pihlajaa, joista syksyisin tulee tilhien herkkubaari. En ole tunteeni kanssa yksin, puut ovat aina olleet suomalaisille tärkeitä, eivät ainoastaan leivän tuojana vaan voimanlähteenä, identiteetin vahvistajana, rauhan tyyssijana.

Yöpöytäni vakituisten opusten pinossa on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon upea valokuvateos Puiden kansa (Hiilinielutuotanto & Kustannus Pohjoinen), joka sadoin kuvin, runoin, loitsuin ja tarinoin kuvaa metsien voimaa ja lumoa, puiden ja ihmisten kohtalonyhteyttä. Kirja on myös vahva puolustuspuhe myyttisten pyhäpuiden ja ikimetsien puolesta (tiedän, tämänkin teoksen vuoksi on kaadettu puita, mutta kirja on tarkoitettu pitkäikäiseksi, hiilinieluja kunnioittaen). Tapion tuhottuja aarteita katsellessa herää väkisin kysymys: miksi ihmeessä tahdomme tuhota sielunmaisemamme?

Paitsi terveellistä mielenravistusta, Puiden kansa tarjoaa myös lukuisia helmihetkiä. Kukapa tohtisi olla eri mieltä, kun kirjailija Heikki Turunen kertoo saamastaan kohteliaisuudesta: ”Eräs savolainen lehtimies kirjoitti kerran minusta:´Havupuiden veli´. Niin kauniisti ei kukaan ole minusta kirjoittanut.”

Advertisements
kommenttia
  1. Haavetar sanoo:

    Luen par’aikaa Dahlgrenin kirjaa. Kiitos! Nyt tiedän minkä hyvänhellän hankin hyppysiini seuraavaksi. :)

  2. Viides rooli sanoo:

    Puiden kansassa riittää tutkittavaa, ihasteltavaa ja ihmeteltävää pitkiksi ajoiksi. Ja kirjan kuvien ääreen jaksan palata kerta toisensa jälkeen. Lupaan, ettet pety.