Oravan näkökulma

Posted: maaliskuu 30, 2006 in Arjen ilot

Jouduin työni vuoksi käymään läpi vanhoja muistiinpanojani ja törmäsin hellyttävään tarinaan. Sen on alun perin kertonut näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, joka ennen dramaturgiksi valmistumistaan opiskeli Helsingin yliopistossa biologiaa.

Enemmän kuin ihmisten väliset suhteet, Ruohosta kiinnostavat ihmisten käsitykset ja ideat, heidän tapansa nähdä maailma, mikä näkyy selkeästi myös hänen näytelmistään. Tunteet ovat tärkeitä, mutta kaiken keskittäminen niihin on Ruohosen mielestä kapea, joskin tällä hetkellä hyvin muodikas tapa. Se, ketä ihminen rakastaa tai miten hän kuvailee rakastelemista, on kuitenkin vähemmän intiimiä kuin se, että hän paljastaa jonkin hyvin henkilökohtaisen muiston tai ajatuksensa maailmasta.

Esimerkkinä Laura Ruohonen käytti vanhaa biologia, äärettömän asiallista miestä, jonka jokainen lause kavalsi tämän sisäistäneen täydellisesti tieteellisen maailmankuvan. Yhtäkkiä biologi näki ikkunasta oravan ja sanoi: ”Minua niin piristää se ajatus, että pieni orava voi lähteä Keskuspuistosta, hyppiä yli koko Suomen Lappiin asti ja sieltä Siperiaan, ja vasta Kamtshatkan niemimaalla se laskeutuu puusta alas.” ”Tekeekö se todella niin?” Laura kysyi. ”Minä tekisin, jos olisin orava”, biologi vastasi.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Oi, Ruohosen Allakka pullakka onkin jäänyt minulta lukematta. Ihanaa, kun Hilmalle on tarjolla lumimies. Ja jos pakkasilman sijaan tahtoisikin tulta, hän voisi kääntyä Ahmedin puoleen. Kun näihin ihaniin loruihin kerran päästiin, ilahdutan sinua Kirsi Kunnaksen vähemmän tunnetulla sirkusjutulla:

    Tulennielijä Ahmedilla
    on niin tulinen sielu,
    että ennen ´hyvää yötä´
    kärventyisi nielu

    ellei hän pääsisi estradille
    hönkäisemään katsojille
    tulta ja lieskaa!

    Tulta ja lieskaa
    kukaties
    on hetken verran joka mies!

  2. Tui kirjoitti:

    Ihastuttava tarina. Ruohosen lastenrunokirjassa Allakka pullakka on hauska runo Himalajan Hilmasta:

    Himalajan hyisellä huipulla
    hyppii Hilma hyppynarulla.
    Hiukset huiskii taivaankaarta
    eikä jalat koske maata.
    Lumimies kuumasti lempii Hilmaa,
    jääteetä tarjoo ja pakkasilmaa.

  3. Tui kirjoitti:

    Tulta lieskaa
    kukaties
    on hetken verran joka mies.

    Ooo, mikä ihana loru! Kiitos. Rakastan hyviä lasten runoja ja loruja. Tämä on tosiaan tuntematon minulle. Onko Kunnaksen irkusjutuista? Jos olen lukenut sen, niin kauan kauan sitten.