On aika hidastaa tempoa

Posted: maaliskuu 25, 2006 in Vastarannan kiiski

Luovuus on piirre, joka yhdistetään lapsiin, taiteilijoihin ja hajamielisiin professoreihin. Sitä ympäröi usein tietty mystisyyden ja romanttisuuden ilmapiiri, ikään kuin luovuus olisi jokin ulkopuolelta annettu lahja, jonka haltija elää tavallisilta pulliaisilta suljetuissa sfääreissä aina vain nerokkaampia ideoita ja tuotoksia pulputen.

Tosiasiassa luovuudessa on kyse ominaisuudesta, joka on meillä kaikilla. Sitä voisi luonnehtia eräänlaiseksi mielen leikiksi, ajatuksilla ja mielikuvilla pallotteluksi, joka usein saa myös konkreettisen ilmiasun.

Ajatukset luovuudesta alkoivat kaihertaa mielessäni luettuani Jari Mäkisen oivallista Tieteen Stiiknafuuliaa -blogia, jossa hän kertoo Kuhmossa pidetystä Ihminen ja kosmos -tapahtumasta ja sen innoittamana kehottaa meitä kaikkia leikkimään.

Yksi hauskimmista luovuutta kuvaavista esimerkeistä, jonka olen kuullut, kertoo työntekijästä, joka sai hankalan esimiehen. Työntekijä päätti tarkastella tilannetta uudesta näkökulmasta ja löysi ongelmalleen yllättävän ratkaisun: hän hankki esimiehelleen – ei itselleen – uuden ja mielenkiintoisemman työn toisesta yrityksestä.

Hyvät ideat eivät synny sattumalta. Tarvitaan aikaa ja syvällistä ajatustyötä. Myös virheille tulee antaa tilaa, sillä usein juuri niiden kautta löytyvät oikeat ratkaisut.

Paradoksaalista onkin se, että tehokkuutta ja tuloksia vaativassa nyky-yhteiskunnassa ajatteluun ja vaihtoehtojen pohdintaan varatun ajan määrä on supistettu minimiin. Törmään myös omassa työssäni yhä useammin siihen, että asioita toteutetaan jo valmiiksi lukkoon lyötyjen konseptien mukaan. Sille, mitä tapahtuu kentällä so. todellisuudessa, ei enää ole sijaa.

Jopa taide, jota on perinteisesti totuttu pitämään luovuuden ilmentymäin keskeisimpänä kenttänä, on kulttuurituotannon nimissä valjastettu ja pakotettu omaksumaan liiketaloudelliset periaatteet. Luovan, erilaisen, yllättävän ja ainutkertaisen sijaan meille tarjotaan yhä enemmän nopeasti tehtyjä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita on helppo monistaa. Surullista, eikö vain?

Advertisements
kommenttia
  1. Tui sanoo:

    Minustakin luovuus essintyy monin tavoin. Käsitöiden tekijät, esimerkiksi. Arkisesta sukasta ja lapasesta tulee yksilöllinen ja kaunis, tavallinenkin tumppu tai kaulaliina luo tekijälleen onnistumisen iloa. Kotisisustaminen, ruuanlaitto jne. Arkiluovuutta on paljon, mutta ei siitä kovin paljon puhuta. Eikä arkiluovuutta voi rahassa mitata – niin paitsi tietysti ainekuluissa :)

    Tuo hankalalle esimiehelle hankittu uusi kiinnostavampi työ oli hauska juttu. Toivottavasti pomo oli uudessa paikassa helpompi tapaus.

  2. Viides rooli sanoo:

    Aivan, olen esimerkiksi ihastellut Anun askartelemia leikekirjoja ja huoneita, tai mielenmaisemia kuten hän niitä kutsuu. Minusta ne jos mitkä edustavat luovuutta hurmaavimmillaan.

    Tuosta pomo-jutusta: olen usein miettinyt, kuinkahan monta kertaa noin hankalaa tapausta on jo ehditty kierrättää? Entä ovatko omat pomomme kenties jonkun kollegamme kierrättämiä? ;)