Hovinarrit ahtaalla

Posted: helmikuu 25, 2006 in Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

Olen viime päivät seurannut ällistyneenä oululaisen kulttuurilehden kohtaloa, kiitos mm. Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemen, joka reagoi nopeasti ja raportoi blogissaan tuoreeltaan Kaltion tilanteesta. Myös kommenttiosastolla käyty keskustelu paljastaa, miten Ville Rannan sarjakuvasta käynnistynyt tapahtumaketju on monien mielestä saanut suorastaan paniikkikäyttäytymisen piirteitä.

Itseäni on jäänyt askarruttamaan eräs yksityiskohta, joka sai pohtimaan kulttuurisektorilla työskentelevien halua ja kykyä ottaa vastuuta. J.V. Snellmanin juhlavuoden opetustoimen toimikunnan puheenjohtajana toimiva Päivi Mäki kertoo Helsingin Sanomissa Oulun kaupungin peruneen kohun tähden Rannalta jo aiemmin tilatun kuvitustyön. Kaupungin opetusvirastossa suunnittelijana työskentelevä Mäki puhuu Saska Snellmanin jutussa me-muodossa, kuin keisarit konsanaan, ja olisikin kiinnostavaa tietää, ketkä kaikki kunnan kihot ovat päätöksentekoon osallistuneet.

Taiteilijat ovat parhaimmillaan yhteiskunnan omatunto, ja juuri taiteilijoiden tulee avata kitansa silloin, kun muut eivät sitä uskalla. He ovat nykyajan hovinarreja, joiden tehtävänä on valottaa asioiden eri puolia sekä paljastaa ilmiöiden ja ihmisten todelliset kasvot. Vähintä, mitä kulttuurisektorilla työskentelevien tulisi tehdä, on tukea heitä. Erityisen tärkeää tuki on ajojahtien aikana.

Nyt yleistän karkeasti mutta tietoisesti. Kuntien ja valtion palveluksessa työskentelee monia, joista on hienoa toimia kulttuurin parissa ja olla mukana tekemässä kaikkea ”kivaa”: värikästä ja taiteellista. Mutta todelliseen vuoropuheluun yhteiskunnallisista epäkohdista he harvoin osallistuvat. Surullista on Mäen kaltaisten viranomaisten toiminta silloin, kun he rahallisia vaikutuksia sisältävillä päätöksillään vaikeuttavat muutenkin taloudellisesti heikossa asemassa olevien taiteilijoiden työtä ja arkea.

Lontoon Covent Gardenissa sijaitsevassa Theatre Museumissa on esillä 1600-luvulta peräisin oleva, hovinarrille kuulunut meikkirasia. Tarinan mukaan hän menetti päänsä arvosteltuaan liian lujasti valtakunnan asioita. Narrin kohtalo synnytti kapinan kansan keskuudessa, ja lopulta kuningas keikahti valtaistuimeltaan. En toki toivo Ville Rannan kaulan katkeavan, mutta haluaisinpa totta vie tietää, millaisin aatoksin Oulun kulttuuripäättäjät katsovat itseään peilistä.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Olet ehdottomasti oikeassa, myös taiteilijoilla on vastuu teoistaan, ja niin pitääkin olla. Taide ei oikeuta toisten tietoiseen vahingoittamiseen. Sen sijaan taiteilijoilla on oikeus osoittaa taiteen keinoin vääriksi, epäoikeudenmukaisiksi tai hämmentäviksi kokemiansa asioita.

    Ville Rannan sarjakuva, joka johti Kaltion päätoimittajan erottamiseen ja toimi myös merkintäni dynamona, tekee juuri niin: pohtii sarjakuvan keinoin kiivaaksi puhjennutta uskontokuntien ja yhteiskuntajärjestelmien välistä ristiriitatilannetta sekä (suomalaisten) poliittisten päättäjien reaktioiden järkevyyttä. Samalla Ranta käy kiinnostavaa itsetutkiskelua. Millainen on sarjakuvapiirtäjän vastuu ja toisaalta mahdollisuus käsitellä kyseistä aihetta?

    Siksi minua hämmästyttää Päivi Mäen ja muiden Rannalta tehdyn tilaustyön perumiseen osallistuneiden viranomaisten käytös. En koe, että Ranta olisi loukannut taiteellaan muita. Vahvaa kritiikkiä hän toki esitti, mutta sitä ainakin minä taiteilijoilta odotan.

    Tutkija Markku Jokisipilä pohtii samaa aihetta blogissaan http://www.jokisipila.blogspot.com/ ja hämmästelee Kaltion hallituksen puheenjohtajan kommenttia: ”Meidän mielestämme tämä on yhteiskunnallisesti niin vakava asia, että näin kantaa ottavaa juttua ei olisi pitänyt laittaa julkisuuteen ollenkaan.” Huh-huh, sanon minä ja kysyn puolestani, mitä ihmeen virkaa medialla, kulttuurilehdillä ja taiteilijoilla ylipäänsä on, jos ne eivät saa käsitellä julkisesti yhteiskunnallisesti vakavia asioita.

  2. Tui kirjoitti:

    Olen mietiskellyt kirjoitustasi eilisestä lähtien. Kulttuuriviranomaisten tulisi tukea taiteilijoita, siinä olen samaa mieltä kanssasi. Samaa mieltä olen myös siitä, että monista kulttuurivirkahenkilöistä on kivaa nimenomaan saadakulttuurista irti kaikkea mukavaa. Epämukaviin ajatuksiin pakottava taide ei ole suosiossa, koska se vaatii kannanottoja, jotka ei eivät välttämättä sovi esimerkiksi viraston/lehden/muun instanssin linjaan eikä omaa mielipidettä haluta tuoda vaikeissa tapauksissa esiin. Mutta myös taiteilijoilla on oma vastuunsa. He joutuvat ja heidän on oikeasti myös pakko miettiä omien tekojensa seurauksia aivan kuten meidän muidenkin. En jaksa hyväksyä sitä, että taiteilijoilla olisi mitä tahansa oikeuksia tehdä mitä tahansa ja odottaa sen jälkeen pelkkää päänsilitystä. Taiteen nimissä ei voi tehdä mitä tahansa, koska sellaisen ajatusmallin kautta taiteen rajoja ja käsitettä voisi venyttää mielivaltaisesti mihin suuntaan tahansa.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Sitä minäkin ihmettelen. Kuvitellaanko Oulussa, että Ranta olisi ujuttanut Snellmanista kertovan kirjan kuvitukseen joitakin uskontoon liittyviä mielipiteitä? Ei kai nyt sentään.

    Tympeäksi perumispäätöksen tekee mielestäni juuri se, että freelancerina työskentelevä taiteilija oli todennäköisesti laskenut kuvitustyön varaan useammankin laskun maksun. Nyt mielipiteistä, jotka eivät millään tavalla liity Snellmaniin tai kuvituksen tekijän ammattitaitoon, rangaistaan taloudellisesti.

  4. Tui kirjoitti:

    Rannan sarjakuva on hankala tapaus. Siinä on mukana kritiikkiä moneen suuntaan, mutta ehkä hän olisi voinut vielä hieman pohtia millaisen naamion hahmolleen antoi. Jotenkin ymmärrän paniikinomaisen sarjakuvan ulosvetämisen, mutta en todellakaan tiedä mikä oli todellinen syy ja ketkä se takana oikeasti olivat. Nyt tapahtuman seurauksena nekin, jotka eivät Kaltiosta mitään tienneet aiemmin, tietävät jotain. Ja sarjakuva onkin yhtäkkiä kaikkien tiedossa.

    En ymmärrä Rannan tilaustöiden peruutusta. Se oli aivan turhanaikainen rangaistus ja osoitus liian nopeasta ja harkitsemattomasta reaktiosta. Mitä ihmeen radikaalia Snellmannista Ranta olisi muka voinut sanoa (jos sarjakuvan oli tarkoitus käsitellä Snellmannia)?

  5. Tui kirjoitti:

    Ikävyys tulee siitä, että hyllytyksellä voi olla pitempikestoinenkin merkitys. Seuraavissa töissä saatetaan valita joku muu eikä ”tätä hyllytettyä”. Ainoa solidaarisuusele olisi se, ettei kukan suostuisi paikkaamaan tätä hyllytystyötä. Mutta siinähän vastuu taas siirrettäisiin viattomien niskaan.

  6. Viides rooli kirjoitti:

    Terävä pointti. Kauhuskenaario on tietenkin se, että syntyy kiven heitosta alkavan vesirengasilmiön kaltainen tapahtuma: hyllytyspäätöksen yhtäällä saanut taiteilija saattaa joutua kärsimään ”rangaistuksia” myös toisaalla, kun muutkaan viralliset tahot eivät huoli vaaralliseksi leimatun sarjakuvapiirtäjän töitä. Esiin nostamasi solidaarisuus olisi kunnioitettava teko, mutta onko kaikilla taiteilijoilla siihen aidosti so. rahallisesti varaa?

  7. Viides rooli kirjoitti:

    Oululainen Ville Ranta tekee toki muutakin kuin sarjakuvia. Täältä http://www.villeranta.com/ansioluettelo.html löytyy myös koti-isän kautensa ansioluetteloonsa (sic!) kirjanneen taiteilijan cv.

  8. Tui kirjoitti:

    Eipä taida olla, mietin tuota rahapuolta kommenttia kirjoittaessani. Rahallisesti ehkä ole varaa vaikka muuten halua olisikin. Ei Suomessa sarjakuvilla taatusti paljon ole tilaustöitä muutenkaan.

  9. Tui kirjoitti:

    Hieno luettelo ja pisteitä siitä, että isyys oli nostettu framille. Toivottavasti töitä riittää.

  10. Viides rooli kirjoitti:

    Jatkanpa vielä keskustelua, Tui. Roju kertoo tänään Parnasso-blogin Kaltiota koskevassa keskusteluosiossa (noin 67. kommentoija), http://www.parnasso.fi/index.php?itemid=161 miten Ville Rannan kollega esitettyään solidaarisuuttaan Oulun kaupungin viranomaisille, sai itsekin kenkää. Sillä lailla! Oululaisten periaatteena on nähtävästi saada taiteilijat kyykyttämällä ruotuun.

  11. Viides rooli kirjoitti:

    Minulla ei ole aavistustakaan tähän tapaukseen liittyvien tekijöiden puoluekytkennöistä. Mikäli Laurelinen hyllyttäminen Ville Rannan puolesta lähettämänsä meilin takia on totta, myös ammattiliittojen kannattaisi ehkä perehtyä asiaan.

    Sinänsä on ollut kiinnostavaa lukea eri blogeista, miten tapaus ja siihen liittyvät eri näkökulmat puhuttavat ihmisiä. Kvaakin sivustolla http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2292.255 käydään napakkaa keskustelua mm. sarjakuvapiirtäjien solidaarisuuden hinnasta. Kiinnostavan pointin asiaan tuo myös Anita Konkka, joka blogissaan http://akonkka.blogspot.com/ pitää Rannan Snellman-kuvituksen hyllyttämistä tekopyhänä vetona ja pohdiskelee kuvanvapauden rajoja.

    Mieleeni nousi Helsingin Tennispalatsissa viisi vuotta sitten esillä ollut Andres Serranon näyttely, joka nostatti suomalaisissakin kiivaita mielipiteitä. Osa kävijöistä tyrmäsi uskontoa käsitelleet valokuvat täysin, osa taas hullaantui niistä. Itseäni hämmensi ehkä eniten erään vieraskirjaan kirjoittaneen kävijän kysymys: Minkä vuoksi mikään ei tunnu enää miltään?

  12. Tui kirjoitti:

    Kaupunki tuntuu jonkun virkailijansa suulla asiasta sanoutuvan irti ja vetoavan pienen piirin päätökseen. Kuulostaa minusta hieman epäuskottavalta. Mutta syy kaupungin mahdolliseen puuttumattomuuteen on siinä, ettei kukaan tarpeeksi vaikutusvaltainen ole asiaan tarttunut huomautuksineen. Minua jäi mietityttämään jonkun kommentti siitä, että taisi Oulussa enemmän kirvellä Vanhasen mollaus. Mikähän niiden erujien puoluetausta oikein on?

  13. Tui kirjoitti:

    Kun kaikelle voi nauraa, kakkea voi kokeilla, kun kaikkialta työnnetään elämyspakkoa, kun tavallinen arki on kauhistus ja osoitus ihmisen keskinkertaisuudesta ja jämähtämisestä, kun mitään ei saa pitää pyhänä, kun tabut ovat vähenyneet jne. Muka. Siksi mikään ei tunnu miltään.