Onnenkäki ja roukuvat porot

Posted: helmikuu 20, 2006 in Sanojen mahti
Avainsanat:, ,

”Tarvitaan melko suuri, rauhallinen, jonkin verran saaristoinen suomalainen järvi talviyönä.”

Näin alkaa resepti, josta valmistuu järvenjäiden ujellus. Hyvälle havaintopaikalle, esimerkiksi kapean ja pitkän niemen nokkaan, asettunut tarkkakuuloinen KE Helsingistä kuvailee uskomattoman hienolla tavalla railojen halkeamista. Hänen kuvauksensa on yksi noin 800:sta ehdotuksesta, jotka osallistuivat Suomen Akustisen Ekologian Seuran Sata suomalaista äänimaisemaa -kilpailuun.

Tänään julkistettiin kolmivuotisen hankkeen tulokset, ja (työ)voitto meni Kuusankoskelle. Varastotyömies Jouko Mikkonen on laatinut kaikkiaan 186(!) äänimaisemakuvausta. Vielä en ole löytänyt palkintoraadin kehumia moottoripyörän ääniä, sillä juutuin puimurin, onnenkäen, poroerotuksen, shamaanirummun, haarapääskyjen ja sadesäällä tehdyn sieniretken äärelle. Sivustolta poistuttuani oli pakko höristää korvia: patterit kolisevat lähes rumban tahtiin.

Mainokset
kommenttia
  1. Tui sanoo:

    Hesarin äänimaisema-juttu oli kiinnostava. Aloin mietiskellä omaa äänimaisemaani, mutta huomasin sen olevan hankalaa. Katsastin antamastasi linkistä kuvauksia ja jotkut niistä toivat jotain mieleen, vaikka ne eivät varsinaisesti omaa äänimaisemaani olekaan.

    Äänimaiseman pystyy kuvailemaan, mutta entäs tuoksumaiseman? Tuoksuthan ovat hyvin henkilökohtaisia, ne tuovat välittömästi muistoja mieleen.

  2. Viides rooli sanoo:

    Tuo poroerottelusta kertonut pätkä oli minusta erittäin kiinnostava. Jo kirjoittajan huomio siitä, miten lehtipuiden puuttuessa maisema humisee, avasi jollakin jännällä tavalla Lapin tunnelmaa.

    Samalla tajusin, miten vahva asema katseella on. Olenhan nähnyt monet kerrat televisiosta poroerottelua (livenä en koskaan), mutta en ole kiinnittänyt ääniin kovinkaan paljon huomiota. PJ mainitsee kirjoituksessaan porojen huudot, mutta muistikuva nostaa mieleen juoksevat laumat, miesten käskyt, lassonheiton, aitauksen avaukset ja sulkemiset. Miltä se kaikki kuulostaa?

    Olet oikeassa, tuoksut ja maut ovat voimakkaita muistojen synnyttäjiä, mutta niitä on äärettömän vaikeata kuvata. Ja olisivatko kuvaukset edes relevantteja? Tarkoitan sitä, että ihmisten makuaisti on yksilöllinen, tottumuksien ja iän koulima. Siksi lehtien viiniarvostelut ovat minusta vähintäänkin outoja.

  3. Anu sanoo:

    Tuoksujen ja makujen kuvaaminen kuulostaa kiehtovalta haasteelta. Sopiiko, että lainaan aihettasi, jos saan siitä jotain kokoon?

    Kun mietin omaa äänimaisemaani, ensimmäisenä tuli mieleen risteyksessä kääntyvä ratikka ja toisena tämän läppärin näppäimistö. Tuoksuista tulee aina mieleen eräs lapsuuteni tuoksu, suolaveteen sekoittuva polttoöljyn tuoksu… veneily, siis.

  4. Tui sanoo:

    Katseen voima on suuri, luulen etä se jättää välittömästä kokemuksesta äänet ja tuoksut pois. Mutta ne eivät jää merkityksettömiksi, vaan saattavat joissakin tapauksissa kuvaa voimakkaammin tuoda muistoja esiin. Eli muistoissa saattavat ohittaa katseen. Tämä on sekavasti selitetty, mutta varmaan tajuat mitä ajan takaa.

    Tuoksuja voi selittää jotenkin, mutta niiden merkitykset ovat ihmisille erilaisia. Kun ääniä, makuja ja tuoksuja miettii, niin niiden rinnalle tullee hieman erilaisena myös liikemuisti. Jokin kauan sitten harrastettu asia, jossa määrätyt liikkeet ovat olleet tarkkaan harkittuja, natisevien portaiden nouseminen esimerkiksi mummolassa, kun vaistomaisesti astuu narahtelevan portaan yli, auton takapenkillä silmät kiinni matkustettu hiekkatienpätkä, jolloin oiottu mutka räväyttää silmät auki, jokin mutka puuttuu.

  5. Viides rooli sanoo:

    Anu, tartu ihmeessä aiheeseen, jos se kiehtoo sinua. On jännä nähdä, mistä kulmasta aiot avata ääniä ja tuoksuja.

    Tui, hajut ja maut ovat siitä erikoisia, että ne ”toimivat” vuosienkin päästä, toisin sanoen ne jättävät todella vahvan muistijäljen. Kun söin Alku-karamellin vuosikymmenien tauon jälkeen, mielessäni ikään kuin avautui ikkuna, ja olin silmänräpäyksessä mummolassa, vaatekaapin edustalla, jonka kätköistä pappa kaivoi karamellipussin. Maut tekevät sen, lennättävät keskelle mennyttä.

  6. Viides rooli sanoo:

    Toimii. Keskustelin äskettäin seitsenkymppisen rouvan kanssa, ja hän kertoi tehneensä kesäisin uunijuustoa aina, kun naapurina ollut maatilan emäntä lahjoitti ternimaitoa. Maku oli saman tien kielelläni, sillä myös isoäitini valmisti tuota herkkua lapsuudessani. Sen jälkeen en olekaan uunijuustoa syönyt. Valitettavasti.

  7. Tui sanoo:

    Toimiiko makumuisto sinulla koskaan niin, että kun puhutaan esimerkiksi jostain karkista tai keksistä, jota et ole maistanut lapsuuden jälkeen, niin lähes maistat maun?

  8. z sanoo:

    Näkö on aisteista suorimmin dominoiva ja näkemään tottuneella ihmisellä varmaan myös nopeimmin informaatiota välittävä. Siksikin aikas kiva, että välillä muukin aisti saa isoa huomiota :-)

    Itselläni on kehittyvä sivutyö alueella, jossa näköaistin tuottama informaatio / elämys pyritään rakentamaan uudestaan muiden aistien kautta (useimmiten siis käytetään sanoja –> kuuloa). Olen järjettömän innoissani aiheesta ja toivoisin kaiken mahdollisen tuolla alalla (ja myös omassa kokemuksessani) etenevän mahdollisimman nopeasti ja rikkaasti!