Karkkimatka verkossa

Posted: helmikuu 16, 2006 in Kuvataide
Avainsanat:, , ,

Vanha hokema väittää yhden kuvan ilmaisevan enemmän kuin tuhat sanaa. Näkemistä on totuttu pitämään totuuden mittarina, mutta tosiasiassa tulkitsemme näkemäämme omien kokemustemme ja tunteidemme mukaan. Siksi sama kuva voi synnyttää täysin vastakkaisia reaktioita. Kuvataiteen maailmassa hämmennystä lisää monien nykytaiteilijoiden lähes sisäsiittoiselta tuntuva leikittely taidekontekstien sisällä.

Mutta pitääkö taidetta aina ymmärtää voidakseen nauttia siitä? Eikö riitä, että ilahdun, liikutun tai vaikutun näkemästäni? On totta, että tieto auttaa syventämään taideteoksen tulkitsemista, mutta kokemukselle ja hetkelle avautuminen voi tuottaa nautinnon ilman sen suurempia analyysejäkin.

Taiteen traditio juontaa miljoonien vuosien takaa ja on osa biologista olemustamme. Osmo Rauhala on joskus todennut, että evoluutio olisi todennäköisesti pyyhkäissyt koko ominaisuuden jo kauan sitten, jos se olisi turha. Kuka noita kallioseinien töhertäjiä kaipaa? Sinne vain sapelihammastiikereiden kitaan!

On monia teoksia, joiden äärelle palaan. Netti on osoittautunut oikeaksi aarrearkuksi, kun haluan työn lomassa hemmotella itseäni silmäkarkeilla, Halo Efektin mainiota sanaa lainaten. Viimeksi tänään vaelsin Uffizin virtuaalihuoneissa ja haikailin kevättä Botticellin seurassa. Kotimaisista nettigallerioista tämä turkulainen versio on valloittanut sydämeni. Kuukauden taiteilija on Päivi Maunu.

kommenttia
  1. Tui kirjoitti:

    Ei tarvitse. Kuvasta voi nauttia puhtaasti vaikka ei ymmärtäisikään kaikkia sen viittaussuhteita eikä sitä osaisi tulkita. Kokeva ja tulkitseva katsominen ovat eri asioita vaikka voivat toki tapahtua samaan aikaankin. Sama juttu runoissa. Jokin runo voi koskettaa syvästi, vaikka runoa ei osaisikaan tulkita eikä edes tietäisi mistä se varsinaisesti kertoo.

  2. merja kirjoitti:

    minä nautin oikeastaan teoksista, jotka eivät ihan kokonaan aukea, tunne ja aistimus itsessään ovat tärkeitä. toisaalta tykkään kyllä ihan kauheasti sitten myös hyvinkin yksinkertaisista. elinvuosiani on lisännyt esim. pekka purhosen ikkunalauta-teos, jossa on komean näyttelysalin ikkunan eteen naulattu lauta.