Sängyn laidalla

Posted: helmikuu 8, 2006 in Teatteri
Avainsanat:, ,

Yksi säännöllisesti seuraamistani blogeista onnistuu toistuvasti pysäyttämään minut ja on saanut usein miettimään, miten syvissä vesissä osa kanssakulkijoistamme joutuu matkaansa tekemään. Sadun Viipaleita lukiessani olen myös tuntenut ylpeyttä suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä, niin paljon kuin sitä sektoria onkin ehditty höylätä. Olen vieraillut saattajana amerikkalaisessa terveyskeskuksessa, jossa emme päässeet edes vastaanottotiskille, ennen kuin olimme käyneet läpi turvatarkastuksen, todistaneet henkilöllisyytemme ja ennen kaikkea ystäväni voimassa olevat vakuutukset. Hädän keskellä se oli todella turhauttavaa.

Mutta takaisin Viipaleiden pariin. Sadun viimeaikaisten merkintöjen keskipisteenä on usein ollut Lyyli, joulukuussa syntynyt tyttärentytär, jolla on diagnosoitu hydrokefalus, aivojen nestekierron häiriöstä syntynyt vesipäisyys. Tälläkin hetkellä Satu on tyttärensä ja vävynsä tukena Tampereella, jossa Lyylille joudutaan tekemään uusi leikkaus. Niin paljon kuin toivoisinkin voivani auttaa, täällä päätteen ääressä en voi muuta kuin pyytää suojelusenkeliäni siirtymään toistaiseksi päivystämään Kissanmaalle, yliopistollisen keskussairaalan huoneisiin ja käytäville.

Lyylin ja hänen perheensä kohtalo toi mieleeni Juha Laukkasen, pyyteetöntä ja tärkeää työtä tekevän näyttelijän, joka on yhdessä teatteriteknikko Arto Ollikaisen kanssa suunnitellut yhden hengen nukketeatteriesityksen syöpäsairaille lapsille.

Idea syntyi alun perin Kiinassa, kun Unicefin Hyvän tahdon lähettilääksi nimetty Laukkanen esiintyi Suzhou-nimisen paikkakunnan lastenkodissa. Vaikka lastenkoti oli valtava, vain kymmenkunta lasta saapui katsomaan esitystä. Syyksi paljastui aasialaisten haluttomuus tuoda vammaisia näytille. Lastenkodissa oli myös monia, jotka eivät fyysisten rajoitteiden vuoksi pystyneet liikkumaan, vaan potilaat olivat käytännössä huoneidensa vankeina.

Myös suomalaisissa sairaaloissa on monia lapsipotilaita, jotka eivät sairautensa vuoksi pääse yhteisiin tiloihin seuraamaan heille tarkoitettuja esityksiä. Kotimaahan palattuaan Juha Laukkanen otti yhteyttä Lastenklinikoihin ja tarjoutui esiintymään ilmaiseksi osastojen vuodepotilaille.

Lorumuotoon kirjoitettu perustarina muuttuu joka kerta erilaiseksi, sillä lapset saavat osallistua voimiensa mukaan juonen ja loppuratkaisun kehittelyyn. Näin satu muuttuu omaksi ja antaa sairaalle lapselle ainakin hetkeksi uutta ajateltavaa. Joskus pikku potilaat ovat nukahtaneet kesken esityksen. Yleisön simahtaminen voisi jossakin muussa tilanteessa syödä näyttelijän itsetuntoa, mutta sairaaloissa lapset joutuvat välillä käymään läpi niin rankkoja hoitoja, että nukahtaminen on ymmärrettävää.

Sairaalan sängyn laidalla moni asia näyttäytyy uudessa valossa. Sen on tehnyt myös Viipaleet. Kiitos, Satu, ja voimia niin Tampereelle kuin omaan Tönöönkin.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.