Spotit kohti Hämeenlinnaa

Posted: tammikuu 27, 2006 in Teatteri
Avainsanat:, ,

Intouduin viimeksi marmattamaan taideaineiden vaikeutuneesta tilanteesta, ja mielestäni syystä. Asiaan liittyy viime vuosina usein korostettu vaatimus koulutuksen yhteiskunnallisesta vastuusta. Koska tulevaisuus tarvitsee tekijöitä, koulutusta halutaan tarkastella yhä enemmän taloudellisena sijoituksena.

Paradoksaalista onkin se, että skenaarioiden valossa ihmisten oletetaan jo lähitulevaisuudessa olevan mahdollisimman laajojen alueiden osaajia. Kuitenkin luovuutta, innovatiivisuutta ja kuvalukutaitoa kehittävien taideaineiden opetus on perusopetuksessa lapsipuolen asemassa, valinnaisten aineiden varassa.

Tapani maalata piruja seinille ei tietenkään kerro koko totuutta. Hienoja tekoja tehdään jatkuvasti, kaikkialla Suomessa. Ja nyt seuraa häikäilemätön mainoskatko, sillä aion suunnata blogini spotit kohti Hämeenlinnan Verkatehdasta.

Minuun on nimittäin tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Miniteatteri, ohjaaja Marja Myllyniemen lähes 20 vuotta johtama lasten ja nuorten harrastajateatteri. Sen ansio ei ole vain mieltä myllertävissä ja sydäntä sykähdyttävissä esityksissä, vaan ennen kaikkea tavassa, jolla eri-ikäiset lapset ja nuoret suunnittelevat ja tekevät asioita yhdessä. Teatterin tekemisen myötä he näkevät, miten tärkeää on ymmärtää erilaisia persoonallisuuksia ja antaa näillekin tilaa.

Eniten minuun kolahti murrosikäisten tyttöjen vastaus kysymykseen, mitä Miniteatteri on heille antanut. Itseluottamusta. Heidän mielestään on helpottavaa, kun koulussa ei enää tarvitse esittää mitään roolia vaan voi olla oma itsensä. Uskon täysin, kun Myllyniemi sanoo: ”Jos oppilaat saisivat täysipainoisesti opiskella ensimmäisestä luokasta asti luovaa ilmaisua – soittaa ja laulaa bändeissä, tehdä yhdessä näytelmiä ja runoiltoja – koulusta valmistuisi aivan toisenlainen sakki kuin nykyään tapahtuu valtaosassa Suomea.

Advertisements
kommenttia
  1. merja sanoo:

    poistaisinpa pakkoruotsit ja pakkomatematiikatkin, siirtäisin valinnaisiksi nekin ainakin joiltain osin. kuvista, musiikkia, draamaa, liikuntaa, käsitöitä vapaasti valiten mutta PALJON ENEMMÄN!!

  2. Viides rooli sanoo:

    Oppiaineiden vastakkainasettelu repii aina opettajakuntaa ja aiheuttaa yleensä vain poteroihin vetäymisen.

    Siksi minua kiinnostaa Opetushallituksen pääjohtajan Kirsi Lindroosin esittämä idea oppiaineiden integroimisesta. Toisin sanoen luokan/koulun oppilaat voisivat lukuvuoden aikana rakentaa yhteisen projektin, jonka teemaan liittyviä asioita opiskeltaisiin kaikissa oppiaineissa.

    Lopputulos, vaikkapa keskiaikaan sijoittuva näytelmä tai tulevaisuutta luotaava taidenäyttely, esitettäisiin lukuvuoden päätteeksi julkisesti, ja vaikkapa useaan kertaan, jos kysyntää riittää.

  3. Viides rooli sanoo:

    Jep. Lindroosin idea on minusta pätevä myös siksi, että siinä työtä tehdään osissa (kuten nykyisessäkin kouluopetuksessa), mutta kaiken tavoitteena on yhteinen päämäärä, valmis tuote tai produktio.

    Samalla se sallii oppilaiden paneutua nykyistä mallia paremmin itseään kiinnostaviin asioihin. Ainakin minusta olisi ollut nastaa opetella liikuntatunneilla miekkailua tai kuulla oman laskupähkäilyn ohella, millaisia välineitä Leonardo da Vinci tai Francois Vieté käyttivät ratkaistessaan matemaattisia ongelmia.

  4. merja sanoo:

    just näin ajattelisin minäkin. luovuutta ja vapaaehtoista valinnaisuutta lisää, innostuksen myötä ohessa oppii kyllä muutakin kuin vahingossa. ja nykypäivän oppiminen kun ei enää vaadi pänttäämisiä, tärkeämpää on tiedonhakemisen oppiminen ja kokemalla oivaltaminen.