Kuka vaalii taimitarhaa?

Posted: tammikuu 24, 2006 in Kulttuurin kentällä, Vastarannan kiiski
Avainsanat:, ,

TV1:n sunnuntain pääuutislähetys kertoi Cannesissa avautuneista kansainvälisistä musiikkiviennin Midem-messuista. Koska Suomen isännöimistä avajaisista ei ymmärrettävästi ollut vielä saatavilla aineistoa, toimitus oli nostanut insertin näkökulmaksi pohdinnan siitä, millaista kulttuurivientiä verorahoilla pitäisi tukea. Keskittyykö opetusministeriön uusi kulttuurivientiyksikkö tukemaan vain kaupallisesti menestynyttä kulttuuria? Puheenvuoron sai mm. Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja Maria-Liisa Nevala, joka muistutti kulttuurivientiyksikön lisäävän byrokratiaa ja näin nielevän rahaa jo ennestään vähistä varoista.

Puuttumatta nyt varsinaiseen kysymykseen – mitkä taiteen ja luovuuden lajit valtiovallan tulisi ottaa erityistoimenpiteidensä kohteiksi – jäin pohtimaan uutisen ja ennen kaikkea kulttuurivientiyksikön taustalta löytyvää oletusta suomalaisesta, vientiin asti kelpaavasta, kulttuuripääomasta.

On totta, että meillä on komea kaarti lahjakkaita tekijöitä, joiden ammattitaitoa arvostetaan myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Erityisen menestyneitä ovat musiikkialan, sekä klassisen että rockin kentän, kasvatit. Enkä ihmettele. Musiikkikoulutuksen taso on Suomessa poikkeuksellisen korkea ja kattava, ja hyvä niin. Viimeksi sitä kehuivat julkisesti Kuusiston muusikkosuvun mestarit TV1:n Iirottelua-ohjelmassa.

Vaan mistä tulevat muiden taiteenlajien vientitykit? Pystymetsästäkö? Se on todennäköisin vastaus jo lähitulevaisuudessa, mikäli kunnat jatkavat kulttuurisektorin toimintamahdollisuuksien supistamista. Myös kouluissa käynnissä oleva valinnaisten oppiaineiden määrän vähentäminen merkitsee useissa opinahjoissa entistä tiukempaa kamppailua nimenomaan taideaineiden – musiikin, kuvataiteen, ilmaisutaidon ja käsitöiden – kesken.

Minusta on jotenkin ristiriitaista se, että yhteiskunnallisen päätöksenteon ylätasolla rummutetaan kulttuurin olevan Suomen seuraava täsmäase vientimarkkinoilla, mutta paikallisella tasolla eli kunnissa toteutetaan markkinalähtöisiä toimintamalleja, jotka tosiasiassa kaventavat kansalaisten (ja eritoten lasten) mahdollisuuksia harrastaa ja opiskella taideaineita. Surullisinta on, Stakesin tutkija Marjatta Bardya lainatakseni, kyvyttömyys nähdä hyvinvointia edistävät taideharrastukset investointeina, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia ehkäisevänä toimintana.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.