Nämä ovat hautajaiset, mutta iloiset sellaiset, sillä yhdestä syntyy kaksi. Tosin hieman viiveellä, vaan se suotakoon anteeksi; olenhan syntyjäni monen polven hämäläinen.

Aion kuopata tämän liki kuusi vuotta pitämäni blogin. Samalla hautaan myös pseudonyymini, Viides rooli -salanimeni. Tai eihän henkilöllisyyteni ole koskaan ollut salaisuus. Mutta siihen aikaan, kun aloitin bloggaamisen, monet nettinatiivit käyttivät nimimerkkejä ja salanimiä. En kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi, ja siksi esittäydyn vastedes sosiaalisen median eri sovelluksissa omalla nimelläni.

Vinkkejä, tarinoita ja hyvää musaa

Toimittajana minua kiukuttaa joidenkin kollegoideni alituinen internetin ilmiöiden kauhistelu ja sosiaalisen median parjaaminen. Minulle verkko on aarreaitta ja runsaudensarvi, jonka äärellä olen tehnyt hienoja löytöjä. Mutta asiat eivät tapahdu verkossakaan itsestään; aina tarvitaan aktiivisia ihmisiä, jotka luovat, tekevät ja jakavat tietoaan.

Heille kohdistan kiitokseni näistä mainioista vuosista. On mahdotonta nimetä kaikkia, mutta haluan nostaa muutaman bloggaajan esiin, jotta muutkin löytäisivät heidän sivustonsa. Tuiman ansiosta olen tutustunut moniin kiinnostaviin kirjoihin (tällä hetkellä ihastelen Sirpa Kähkösen kykyä kuljettaa lukijaansa sodanaikaisessa Suomessa). Tarinoita on tarjonnut myös SusuPetal, jonka nettinovellit lyövät minut toistuvasti ällikällä. Turkulaisen perspektiivin tarjoava Hirlii kuuluu niin ikään kulttuurikentän vinkkaajiin ja on viisailla kirjoituksillaan antanut paljon pohdittavaa. Eikä pidä unohtaa Lepistä, Sunday Classic -idean äitiä, jonka ansiosta olen viettänyt lukemattomat sunnuntaiaamut hyvän musan parissa.

Vaikka nyt kuoppaankin Viides rooli -blogini, en poista sitä verkosta, vaan aiemmat merkintäni ja tekstini ovat yhä luettavissa. Kommentointi on suljettu.

Toivotan kaikille ihanaa, reipasta ja idearikasta syksyä 2011.
Terveisin Eija Mäkinen, entinen Viides rooli.

Nyt olisi hyvälle hurtalle töitä. Tampereen Teatteri haluaa palkata vanhan, isohkon ja rauhallisen koiran syyskuun alussa ensi-iltaan tulevaan Hiiriä ja ihmisiä -näytelmään. Rodulla ei ole väliä, cocktailitkin kelpaavat. Olennaista on, että koira pitää ihmisistä ja nauttii huomiosta.

Mikäli pesti kiinnostaa tai tiedät tehtävään oivan yksilön, avoin katselmustilaisuus järjestetään tiistaina 16.8. klo 18 Tampereen Teatterin Frenckellin puoleisessa porttikongissa. Roolista maksetaan koiran omistajalle palkkio, ja eiköhän herkkuja heru myös sankarille itselleen. Lisätietoja vaatimuksista ja työkeikan laadusta löydät Aamulehden jutusta.

Tunnustan: olen jäävi. Minäkin kuulun tykkiläisiin, joskin kirjoitin ylioppilaaksi kauan sitten; aikana, jolloin TYK ei ollut vielä erikoistunut ilmaisutaidon lukioksi. Kahdeksan vuotta E. A. Krankin suunnittelemassa punatiilisessä rakennuksessa on kuitenkin lyönyt leimansa, joka ei pesussa kulu.

Siksi istahdin viime keväänä tv:n äärelle kuultuani, että vanha kouluni kilpailee Nelosen uudessa Stage-ohjelmassa. Jo ensimmäinen kierros sai leukani loksahtamaan. Onko Suomeen syntynyt uusi rotu? Ruutu suorastaan tulvi lahjakkaita nuoria — ja näin kirjoittaessani tarkoitan kaikkien Stagessa nähtyjen koulujen oppilaita.

Jos et huoli mua kotiin…

Kilpailun ollessa vielä käynnissä kannustin TYK:n ohella porvoolaista LiLua, jonka oppilaat tuntuivat kehittyvän jaksosta toiseen valtavin harppauksin. Myös esityksen idea — katsahdus henkiseen peiliin kuoleman kynnyksellä ja mahdollisuus korjata tekemänsä virheet — toimi hyvin.

Tarinoista vahvin oli kuitenkin TYK:llä. Koulukotiin sijoitetut kohtaukset kertoivat häkellyttävän vahvalla tavalla nuorten hädästä nyky-Suomessa, missä niin monet lapset ja nuoret joutuvat perheväkivallan uhreiksi, ja osa otetaan huostaan, koska vanhemmat eivät tahdo heitä pilaamaan uusperheen onnea.

Kätesi jäljet ihooni kirvelemään jäi

Olen iloinen, että hankin ajoissa lipun tykkiläisten Silmistä pois -esityksen ensi-iltaan, sillä viime perjantaina sain todistaa Linnanmäen Peacockissa palan suomalaista musikaalihistoriaa. Illan aikana syntyi myös pari uutta tähteä, näin väitän.

Erityisen vaikuttunut olin nuorten rohkeudesta ja siitä avoimuudesta, jolla he kohtasivat yleisön. Sydän sepposen selällään ja kaikki tunteet iholla! Silti esitys rullasi tarkasti ennalta sovitun tarinan ja koreografian mukaan. Toki virheitä sattui, ja muutaman laulu heilahti punaiselle niin, että tärykalvot huusivat armoa, mutta kaiken kaikkiaan Silmistä pois oli niin komeaa ja energistä meininkiä, että sitä sietäisi ammattilaistenkin käydä katsomassa. Ainakin niiden työhönsä leipääntyneiden, joiden huomassa olen kokenut elämäni puuduttavimmat illat.

Willejä, eli ota meidät kiinni jos saat

Olen tietoisesti välttänyt tässä blogikirjoituksessani nostamasta esityksen nuoria nimeltä esiin. Syy on yksinkertainen: heistä jokainen, käsikirjoittajat ja nettitoimittajat mukaan lukien, ansaitsisi tulla esitellyksi pitkään ja perusteellisesti. TYK:n porukka on nimittäin timmi tiimi, eikä mikään itsekkäiden sooloilijoiden poppoo. Vahvaakin vahvempi yhteishenki tihkui esityksestä katsomoon asti.

Sen sijaan nostan valmentajien joukosta esiin kolme miestä ja yhden naisen, joille esitän kiitokseni syvän kumarruksen kanssa. Ilman idean isää, Marco Bjurströmiä, koko esitystä ei olisi. Olen iloinen Stagen saamasta Formaatti-Fnlandiasta, sillä Bjurström on voittonsa ansainnut! Kannustakoon se häntä jatkamaan työtään nuorten parissa. Kiitos myös biisit sovittaneelle Antti Vauramolle sekä tähtivalmentaja Tuomas ”Tume” Uusitalolle, joiden ohjeet ja kannustukset ovat auttaneet TYK:n nuoria kehittämään ilmaisutaitojaan.

Kiitos ja kumarrus hyville opettajille

Viimeiseksi fanfaarit kaikukoot TYK:n ilmaisutaidon opettajalle, Ulla-Maija Siikavireelle. Hänen merkityksensä selvisi jo keväällä, kun nuoret saivat valita yhteen kilpailujaksoon vierailevan tähden. Oma ope ohjelmaan — vau, mikä veto!

Voi kunpa meillä jo vihdoin tajuttaisiin, miten tärkeää työtä ilmaisutaidon ja taideaineiden opettajat tekevät kouluissa. Hämeenlinnalaista Miniteatteria 25 vuotta johtanut Marja Myllyniemi on todennut, että kouluista valmistuisi aivan toisenlainen sakki kuin nykyään tapahtuu valtaosassa Suomea, jos oppilaat saisivat täysipainoisesti opiskella luovaa ilmaisua – soittaa ja laulaa bändeissä, tehdä yhdessä näytelmiä ja runoiltoja. TYK:n esityksen nähtyäni voin allekirjoittaa väitteen: M.O.T.

PS. TYK:n Silmistä pois -musikaalilla on oma sivusto Facebookissa. Kannattaa myös tsekata Jussi Helttusen ottamat valokuvat Suomen Kuvalehden verkkosivustolta. Oikeanpuoleista nuolta klikkaamalla esiin ilmestyy lisää hienoja otoksia.

Pehmeä laskeutuminen syksyyn

Posted: elokuu 2, 2011 in Rikasta arkea
Avainsanat:, , ,

Hurahtipa kaksi kuukautta nopeasti. Lomatunnelma on yhä voimakas, kiitos kesäisen sään, ystävien, mansikkakakun sekä sukulaisrouvan synttäreiden, joihin karkaan vielä hetkeksi, ennen kuin taas aloitan täysipainoisen arkisen aherruksen ja bloggauksen. Mutta jo nyt on syytä tarkistaa, toimiiko pitkän lepojakson jälkeen edes jompi kumpi aivopuoliskoista. Se onnistuu tämän leikkimielisen testin avulla. ;)

Taivaalle jo aamuyöstä kivunnut tulipallo maalaa liekehtivällä valollaan järvenpinnan niin kirkkaaksi, ettei sitä pysty paljain silmin katsomaan. Korjaan aurinkolasien asentoa ja vilkaisen kelloa: on iltapäiväkahvin aika. Lasken Flashin käytöstä kertovan oppaan käsistäni ja huokaisen. Tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa tunnetaan pikanäppäimet muttei oikotietä oppimiseen.

Aika on juossut tänä vuonna hämmentävän nopeasti, enkä voi kuin ihmetellä kalenterin julistamaa totuutta. Jo toinen päivä kesäkuuta! Miten toivoisinkaan taikasauvaa, jolla hidastaisin minuuttien tasaista ravia. Siinä voisi olla vaahteraa, feeniksinsulkaa, ehkä yksisarvisen jouhta… No, sadut sikseen. Tänä suvena päivät täyttyvät opiskelusta, multimediasta, teksteistä, dokumenteista, komennoista ja komponenteista. Heinäkuuksi toivon poutaa ja pumpulipilviä, sillä olen jo tehnyt paikkavarauksen Pirkanmaan kauneimman lahden laiturille.

Uuno Kailas kirjoitti runon Hyttynen ja muurahainen (julkaistu vuonna 1933 runokokoelmassa Punajuova, WSOY), joka ilmiselvästi soimaa joutilaisuutta rakastavien elämänasennetta. Tarinan kruunaa hyytävä loppu: kalma koittaa leikkivälle laiskajaakolle. Aion uhkakuvista huolimatta sujahtaa kesällä myös hyttysen nahkoihin, sillä ilman lystiä en tahdo elää. Velvollisuuksia vähennän jo nyt. Suomeksi se tarkoittaa, että Viides rooli -blogi siirtyy telakalle, eikä uusia postauksia ole luvassa pariin kuukauteen. Toivotan kaikille antoisaa, mieltä avartavaa ja rentouttavaa kesää. Leikkikää, ystävät!

Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä,
tapas hyttynen muurahaisen tiellä.

Se hyttynen hyrisi iloista virttä,
ja se muurahainen raahasi hirttä.

– Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää!
– Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää!

Ei enempi pieksänyt toinen suuta,
vaan raahasi, raahasi puuta.

Ja hyttynen katseli häntä tovin.
Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.

Kesän riemuja eivät malta ne maistaa,
vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.

Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa,
joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.

– – –

Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän,
lumin peitteli muurahaisen pesän.

Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. –
Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.

Tämän kevään viimeinen Sunnuntaiklassikko tarjoaa rytinää ja ankaria sanoja 20 vuoden kokemuksella. Lepiksen toivomuksen mukaan teemasoiton tulee liittyä festariin, johon bloggaaja on tänä suvena menossa tai jonne hän vain haikailee menevänsä. Päätin suosia kotikaupunkini tapahtumaa, ja siksi kuuntelemme tänään Apulannan huhtikuussa julkaiseman singlen Vääryyttä !!1!

Kun muutin lähes vuosi sitten Hämeenlinnaan ja kannoin ystävieni kanssa mööpeleitä, mattoja, kirjoja, kodinkoneita ja muuttolaatikoita, askeleita tahdittivat Linnanpuistosta kantautuvat Irinan biisit, jotka saivat kaikupintaa kerrostaloista. Wanaja Festivalin toinen ilta oli täydessä vauhdissa, ja kaupunki soi sen mukana. Kun myöhään illalla poksautin samppanjapullon auki parvekkeella ja nostin maljan uudelle kodille ja maisemaa hallitsevalle linnalle, lavalla revitteli Kent. Hienompaa alkua en olisi voinut toivoa.

Wanaja Festival 2011 soi tänäkin vuonna kahtena päivänä, ja Apulannan lisäksi esiintyjiksi on pestattu mm. Paleface, Manic Street Preachers, Kotiteollisuus, Kaija Koo, Klamydia, Petri Nygård, Happoradio, Uusi Fantasia, Ultramariini ja Turmion Kätilöt. Maljanne, musabloggaajat, ja hyvää kesää!

Lisää musiikkia toukokuun viimeisiin päiviin ja öihin löytyy Sunday Classic 2011 -listalta.

Poimin pari viikkoa sitten Twitterissä viestin, jossa vinkattiin Faktan päätoimittaja Heidi Hammarstenin kolumnista. Otsikon kysymys – Elämänkaari vai vuoristorata? – herätti heti mielikuvia ja koukutti lukemaan. Teksti sai myös puntaroimaan omaa tilannettani: kumpi sana kuvaisikaan paremmin tähänastista elämääni? Kolumni toimi tällä kertaa myös sunnuntaiklassikon pontimena.

Polveilevasta elämäntaipaleesta on kirjoitettu paljonkin lauluja, mutta rajasin heti aluksi valintani koskemaan vain kotimaista tuotantoa. Päätin myös, että laulun esittäjän tulee olla sellainen, jota en ole aiemmin soittanut Sunday Classic -sarjassa. Ja tietenkin lyriikan täytyy olla laadultaan A-luokkaa. Lopputulos? Hyvät naiset ja herrat, estradille astuu nyt Samuli Putro. Kuunnelkaa tarkoin, kun soi Elämä on juhla.

Muiden bloggaajien valitsemia sekä elämän hetkellisyyttä pohtivia että maailmanlopun tunnelmia sisältäviä lauluja löydät Sunday Classic 2011 -listalta.