Uskonasioita

Sunnuntaiklassikkona soi tänään, talviajan ensimmäisenä päivänä, R.E.M.-yhtyeen hitti vuodelta 1991: Losing My Religion. Video on kuvattu kaksi vuotta sitten Kanadassa, todennäköisesti Vancouverissa, jossa bändi oli nauhoittamassa levyään. Tästä biisistä uskallan sanoa: klassikko jo syntyessään. Koska video on kuvalliselta anniltaan aika tylsä, kappaleen soidessa voi katsoa Marita Liulian Choosing My Religion -näyttelyn upeita valokuvia. Näyttely on tällä hetkellä esillä Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Suosittelen!

Lisää bloggaajien valitsemia sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä.

  1. lokakuu 25, 2009 kello 11:45 ap | #1

    Kääk, klassikko jo syntyessään ja minä en ole koskaan edes kuullut koko biisiä! Mutta uskotaan, uskotaan…

  2. lokakuu 25, 2009 kello 11:46 ap | #2

    Moi SusuPetal, sinä salamannopea kommentoija. Kaikki, siis ihan kaikki, on suhteellista. :-D

  3. lokakuu 25, 2009 kello 12:06 ip | #3

    Se on tuo mandoliini tämän biisin juju. Kyllähän Remin esiintymistä ihan mielellään katsoi, Stipessa on sen verran karismaa että harmaa Vancouverkaan taustalla ei sitä vaimenna.

  4. lokakuu 25, 2009 kello 12:14 ip | #4

    Michael Stipen ääni on niiiin hyvä. Pitääkin kaivaa R.E.M.:in levyt esiin :). Tässä videossa oli mainiota seurata yleisön haltioituneita ilmeitä. R.E.M.:n keikalla käynyt ystäväni on aina hehkuttanut Stipea…

  5. lokakuu 25, 2009 kello 12:28 ip | #5

    Tämähän on klassikko. Jostain syystä R.E.M ei muuten ole jaksanut innostaa.

  6. lokakuu 25, 2009 kello 12:41 ip | #6

    Oikeaan osuit, Pisara, mandoliinin ääni luo biisiin ihan oman maailmansa.

    Nyt täytyy tunnustaa aukko sivistyksessä, Tuima. En ole koskaan nähnyt R.E.M.iä livenä, mikä on sääli. Olen kuullut niin monta ylistystä nimenomaan Stipesta.

    Kari, kyllä minusta esimerkiksi Everybody Hurts yltää samalla tasolle kuin LMR. Itseäni bändissä miellyttää myös muusikoiden aktiivisuus yhteiskunnallisia asioita kohtaan. He ovat muutakin kuin pelkkiä hittinikkareita.

  7. lokakuu 25, 2009 kello 1:55 ip | #7

    Kyllä tätä on on paljon kuultu ja melodia on tarttuva ja Stipen ääni hyvä.

    Lyriikoista en oikein ymmärrä sanomaa, vaikka sanat ymmärränkin. Mutta uskonto onkin mulle niin vieras juttu, ettei ole ihmekään, vissiin? :D

  8. lokakuu 25, 2009 kello 2:02 ip | #8

    Ikiklassikko, ja klassikko jo syntyessään! R.E.M. ja Michael Stipe ovat klassikoita! Hehkutusta, ihana!

  9. lokakuu 25, 2009 kello 2:35 ip | #9

    Halo Efekti, kyse ei ole uskonnosta, vaan uskosta. Stipe on itse sanonut laulua rakkauslauluksi. Kun menettää elämänsä rakkauden, menettää myös kyseiseen ihmiseen liittyneet toiveet, yhteisen tulevaisuuden, elämänuskonsa.

    Liulian Choosing My Religion -näyttelyssä tarkastellaan eri uskontoja, mutta siinäkin on viime kädessä kyse elämän tarkoituksesta: rakkaudesta ja siihen liittyvistä toiveista, tulevaisuudenuskosta, peloista, pettymyksistä ja menetyksestä. Mutta kuten jo ensimmäisessä vastauksessani SusuPetalille kommentoin: kaikki, siis ihan kaikki, on suhteellista. Laulujen tulkinnatkin.

    Sooloilija, olin satavarma, että biisi on koskettanut muitakin kuin itseäni. :-)

  10. lokakuu 25, 2009 kello 2:42 ip | #10

    R.E.M. on kyllä hieno bändi ja tuo biisi on aika kirkas klassikko.

  11. lokakuu 25, 2009 kello 2:43 ip | #11

    Tätä on kuunneltu niin monilla jatkoilla että tulee melkein humalaan pelkästä biisin kuulemisesta. Ainakin epävireinen mölinä alkaa soida päässä siinä biisin rinnalla. Mutta ihan hyvällä tavalla :)

  12. lokakuu 25, 2009 kello 2:51 ip | #12

    Vaiheinen, M.O.T. :-)

    Tero, Hah-hah! Loistavasti kuvailtu. Täytyy tunnustaa: minullakin on biisejä, joihin liittyy tietty promillemäärä ja vahva maailman parantava fiilis. ;-)

  13. lokakuu 25, 2009 kello 7:50 ip | #13

    Kiitos Viides Rooli selityksestä, sepä se, minustakin tämä oli rakkauslaulu ja en oikein käsittänyt sitä uskontoviitettä että mitä se tähän liittyy.

  14. lokakuu 26, 2009 kello 10:13 ap | #14

    Remmin saaminen tuntuu aina a) hyvältä, b) kipeältä, c) siltä väliltä? Mahtavalta tämän kuunteleminen tuntuu aina, ovatpa uskonasiat hallussa tai eivät. KIITOS. A.W. Yrjänä on joskus todennut, että REM on peruskallio. Näinhän se on. Ainakin se on osa sitä.

    Tarsemin biisiin MTV:tä varten ohjaama videohan on myös musiikkivideoiden klassikkoiden klassikko. Sekin kannattaa käydä tsekkaamassa. Vielä kiitos.

  15. lokakuu 26, 2009 kello 11:08 ap | #15

    Halo Efekti, ollos hyvä vaan! :-)

    Osuvasti sanottu, Tommi, tuo A. W. Yrjänän kommentti siitä, että REM on peruskallio. Olet oikeassa myös alkuperäisestä videosta. En vain löytänyt juutuubista sellaista versiota, jossa myös ääni olisi ollut kohdallaan. Videoita on kaiketi katsottu niin paljon, että niiden laatu on kärsinyt. Siksi valitsin tuon Kanadassa kuvatun live-version.

  16. lokakuu 26, 2009 kello 8:20 ip | #16

    Noh, aavikolla ei mitään erityistä REM-porukkaa, mutta onhan tää huisin hyvä kipale.

  17. lokakuu 26, 2009 kello 9:19 ip | #17

    Huisin kiva, Timbuktun klaani? Hmmmm…. :-D

  1. Ei paluuviitteitä vielä.