Aika olla hukassa

Suvi on valoisimmillaan ja kaatosateet vuolaimmillaan, ainakin jos ottaa todesta meteorologien tunneittain vaihtuvat ennustukset juhannuksen säästä. Minä laitan nyt lapun luukulle, siirrän blogini taas hetkeksi hyllylle ja lähden nauttimaan kesästä. Hilirimpsis ja halitulijallaa kaikille tutuille ja satunnaisille kävijöille. Kerätkää yrttejä tyynyn alle, kieriskelkää kaurapellossa (jos sellaisen vielä löydätte), kurkatkaa keskiyöllä peiliin ja nostakaa kanssani kupliva malja vuodenajoista hurmaavimmalle!

Lähtöloitsuksi kopioin Kari Hotakaisen sanoittaman Hukassa on hyvä paikka -laulun sanat. Sävelen voitte keksiä itse ;-)

Hukassa on hyvä paikka siellä pönttö olla saa
sinne menen aina vaikka kaikki sanois: et mennä saa
Hukassa on hyvä paikka siellä aina kimaltaa
sinne menen aina vaikka leikkais sata salamaa
Hukassa on hyvä paikka siellä vasara naulan saa
sinne menen aina vaikka satais mummonkontturaa
Hukassa on hyvä illoin kuun loimussa vaeltaa
sinne menen aina silloin kun etsin pientä tarinaa
Hukassa on hyvä paikka hevosen ja ihmisen
sinne menen aina vaikka kielletty ois käskien
Hukassa on hyvä paikka siellä pönttö olla saa
sinne menen aina vaikka kaikki sanois: et mennä saa

Nauru pidentää ikää

Lueskellessani Kirsi Haapalan uusimman merkinnän kommentteja repesin hervottomaan nauruun, kiitos Jouni Paakkisen, jonka —> sivuston helmiä sekä Haapala että keskusteluun osallistunut Ahmed Turakainen lainasivat. Kyse oli käännöskukkasista, joita toki olen itsekin ajoittain äimistellyt suosikkitv-sarjoja seuratessani.

Paakkisen sivustolta löytyy myös lääkäreiden saneluja, joiden sisältämät kielioppivirheet ovat ylittämättömiä. Tässä pari herkkua alkupaloiksi, ja lisää voi lukea —> täällä.

• Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä.
• Kertoo, että korvalehdet saattavat aamulla olla kovin kivuliaat, kun ne nostetaan tyynyltä.
• Tulee vasemman pään kyynärpäävamman vuoksi.
• Varpaissa kynsivallin tulehdus, poistetaan kaikki viisi varvasta.
• Otetaan valokopio potilaasta ja annetaan mukaan. Vannotaan nyt olemaan kuulolaitetta käyttämättä aivan tarpeellisissa tilanteissa.
• Potilas lopetetaan kortisoni-annoksella muutaman päivän päästä.
• Liikkuu vasemmalla kädellä spontaanisti.
• Samalla sairaalassa ollessa tarkistamme uudelleen lääketason korotetulla annoksella ja harkitsemme korotuksen laittamista leikatun jalan kenkään, jos siitä olisi apua.
• Kaksi viikkoa lyöty takaraivoon kirveellä.
• Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.
• Takaraivolla Mersun muotoinen haava.
• Massiivisen obeesi. Syö kotona kaiken mitä löytää.
• Yt hyvä. Tällä hetkellä vainaa.
• Potilas on turkulainen nuori mies, ei muuta vikaa.

Viisi virhettä ja muuta aivojumppaa

Olen aiemminkin tässä blogissa kertonut, että aivot ja niihin liittyvä tutkimus kiehtovat itseäni valtavasti. Vinkkasin pari päivää sitten Marjukalle hauskasta kompatehtäväsivustosta, jonka avulla itse kukin voi treenata pääkoppaansa, mutta koska kommenttilootaan sijoitettu info jää monilta lukematta, nostan vinkin tähän framille. Kyse on amerikkalaisherrojen, kliinisen neurologian professori Elkhonon Goldbergin ja ja kasvatustieteisiin erikoistuneen Alvaro Fernandezin Sharp Brains -sivustosta, josta löytyy myös ahkerasti päivitetty blogi. Fernandez bloggaa säännöllisesti myös The Huffington Post -lehdelle.

Merkinnän otsikko viittaa monista lehdistä tuttuun tehtävään, jossa pitää löytää viisi erilaista kohtaa kahdesta samanlaiselta näyttävästä kuvasta. Se, mitä kaikkea yksinkertainen tehtävä saa aivoissa aikaan, paljastuu —> täällä.

Helsingin Sanomat uutisoi

Ymmärrän, että viihteeseen ja juoruihin keskittyneen median suosio on saanut Helsingin Sanomien toimituksen miettimään keinoja keventää omaakin aineistoaan, mutta kuulkaas nyt kollegat siellä keskustan lasipalatsissa: onko valtakunnan päälehden ihan pakko uutisoida näiden kahden –> avoliitosta?!

Lisäys 13.6. klo 6.10
Hesari jatkaa tärkeiden asioiden uutisointiaan kirjoittamalla Miss Suomen “tasapaksulta näyttävästä vartalosta“. Tämän rimanalituksen löysin uusisuomi.fi:n polkaisseen Niklas Herlinin ansiosta. Hän bloggaa nasevasti kesämökkien digiajasta.

Lahjoita kaverille seminaarimatka

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kakkosen, Sukarin & kumppaneiden esimerkki on innoittanut kotimaiset pelintekijät luomaan sorminäppäryyttä ja tarkkaavaisuutta vaativan rahoituspelin. Varoituksen sana lienee paikallaan: peliin jää nopeasti koukkuun, koska halu nähdä vaikeimpien tasojen kohteet kasvaa nopeasti. Peli löytyi via Pinseri.

Ne tekevät sen itse

Suomalaisilla poliitikoilla ei mene hyvin: epäselvyyksiä ja eri tason skandaaleja sekä niiden selittelyjä on riittänyt jo kuukausitolkulla. Välillä toppuuttelen puhinaani ja muistutan median antia seuratessani, että myös toimittajilla on oma lehmä ojassa. Turha väittääkään, ettei poliitikkojen ja valtion virkamiesten edesottamuksista raportoimiseen liittyisi tietoista taktikointia, pahanilkisyyttä ja jopa ylilyöntejä.

Mutta voi pyhä sylvi, että taas saan lukea ministeriötason munauksesta, joka kaikessa järjettömyydessään ylittää jopa hölmöläisten toilailut! Kiitos Tero Hannulan ja hänen Post Scriptum -bloginsa (pankaapa tämä jyväskyläläisblogi suosikkeihinne!) olisin jäänyt paitsi tätäkin —> lukukokemusta, joka — jälleen kerran — pani minut miettimään, mistä ihmeestä me oikein maksamme näille arvon lainsäätäjillemme. Emme ainakaan asiantuntevuudesta. Sopan ylimpänä kokkina mestaroi viestintäministeri Suvi Lindén.

Lisäys 6.6.2008 klo 9.30
Asiasta kirjoittaa terävästi myös —> Hannu Oskala.

Einsteinin arvoitus

Sain naapurihuoneen herroilta oivan kompan ratkaistavaksi. Tehtävä kulkee nimellä Einsteinin arvoitus. Ken kaipaa aivoilleen apetta, ratkaiskoon kalan omistajuuteen liittyvän probleeman.

1. Samalla kadulla on viisi taloa, joista jokainen on eri värinen. Jokaisen talon omistaja edustaa eri kansallisuutta.

2. Talojen omistajista jokainen juo eri juomaa, polttaa eri merkkistä savuketta ja omistaa eri lemmikkieläimen.

3. Kenelläkään ei siis ole samaa lemmikkiä, kukaan ei juo samaa juomaa, polta samaa savukemerkkiä eikä ole samaa kansallisuutta kuin toinen.

Kysymys kuuluu: “Kuka omistaa kalan?”

Faktat:

* Britti asuu punaisessa talossa.
* Ruotsalaisella on koiria lemmikkeinä.
* Tanskalainen juo teetä.
* Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella.
* Vihreän talon omistaja juo kahvia.
* Henkilö, joka polttaa Pall Mallia, kasvattaa lintuja.
* Keltaisen talon omistaja polttaa Dunhillia.
* Henkilö, joka asuu keskimmäisessä talossa, juo maitoa.
* Norjalainen asuu ensimmäisessä talossa.
* Henkilö, joka polttaa Blendiä, asuu kissan omistajan naapurissa.
* Henkilö, jolla on hevonen, asuu sen naapurissa joka polttaa Dunhillia.
* Henkilö, joka polttaa Bluemastersia, juo olutta.
* Saksalainen polttaa Princeä.
* Norjalainen asuu sinisen talon naapurissa.
* Henkilöllä, joka polttaa Blendiä, on naapuri joka juo vettä.

Albert Einstein väitti, että 98 prosenttia maapallon väestöstä ei kykene ratkaisemaan tätä. Uskoisikohan tuota?

Kristallikruunut kohti pimeää!

Ihanaa, kesä on sitten virallisestikin alkanut! Nostan katseeni ja päätteen yli avautuu auringossa kylpevä maisema, jossa vihreän eri sävyt sekä hehkuvat kukinnot luovat yhdessä henkeäsalpaavan upean freskon. Miten nautinkaan tästä värejä vyöryvästä vuodenajasta! Väliäkö sillä, etten hipiäni vuoksi saisi olla paisteessa kuin parikymmentä minuuttia, ja väliäkö sillä, että nuhani yltyy vuosi vuodelta siitepölyn pöllähtäessä puskista. Nyt on suvi!

Mutta asiaan. Eihän minun vuodenajoista pitänyt laverrella vaan tästä. Vuokko Hovatan helmikuussa ilmestynyttä ensimmäistä soololevyä on ehditty kehua jo monessa paikassa, mutta ei pieni lisä pahaa tee.

Kerkko Koskisen, Tuure Kilpeläisen ja Aki Sirkesalon sävellyksistä koostuva Lempieläimiä on lumonnut minut samalla tavalla kuin hanuristi Maria Kalaniemen pari vuotta sitten ilmestynyt Bellow Poetry, josta kerroin täällä. Hovatan levyn lumoa lisäävät sanoitusten (tekijöinä mm. Aulikki Oksanen, Paula Vesala ja Sami Keski-Vähälä) monimerkityksellinen maailma, jossa runolliset säkeet kasvavat tunteita lietsoviksi välähdyksiksi.

En osaa kuvailla sitä elämän haurauteen ja toisaalta väkevyyteen liittyvää kauneuden määrää, joka sanoina ja sävelinä vyöryy levyltä ilmoille. Nautin suunnattomasti Hovatan äänestä ja ennen kaikkea tulkinnoista. Herkissä biiseissä tietty metallinen klangi saa pehmeän, lähes samettisen sävyn, mutta uhotessa, kuten riehakkaaksi yltyvässä Marjalude-laulussa, ääni kasvaa ja ikään kuin muuntuu vaaralliseksi, viiltäväksi aseeksi, joka polttaa ja puree eikä “jätä Loreleille luutakaan“.

En osaa enkä halua nimetä levyltä suosikkibiisiä, mutta tahdon nostaa esiin Paula Vesalan sanoittaman Hiljaiset vuodet (sävellys: Tuure Kilpeläinen). Harvoin olen kuullut tekstiä, joka yhtä hienolla tavalla kuvaisi sodasta tai muista kauhunhetkistä palaavan ihmisen olemusta ja ennen kaikkea sitä, miltä ikuisesti vangiksi jääneen läheisistä tuntuu.

Kertakaikkisen hieno levy. Lämmin kiitos tekijöille. Tämä tekee hyvää sielulle.

PS. Merkinnän otsikko on peräisin Helise taivas -laulusta (sanat: Aulikki Oksanen), jonka voi kuunnella myspace-sivustolla —> täällä. Sieltä löytyy myös muita Hovatan sielukkaita tulkintoja.