Ystävilläni Hildalla ja Huldalla on pulma: he eivät löydä vanhalle, sinivihertävin kukin koristellulle astiastolle nimeä. Ongelman vaikeuskertoimista kertoo jotakin se, ettei edes Arabian tehtaan museossa tiedetty vastausta, vaikka kyse on oman yrityksen tuotteesta. Onko tämän blogin lukijoilla parempaa tietoa? Kuva arvoituksellisesta astiastosta löytyy Hildan & Huldan —> blogista.
Kirsi haastoi bloginsa lukijat vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, joten teen työtä käskettyä ja tarkastelen päätäni ja ympäristöäni sekä pohdin hiukan tulevaa. Ja kierrätän haasteen eteenpäin. Ilmoitelkaa kommenttilootaan, pliis, jotta löydän vastauksenne.
Minkä taidon haluaisit osata?
Olen lapsesta asti haaveillut Teräsmiehen röntgenkatseesta. Kyky lentää olisi tietenkin sekin nastaa.
Missä ja/tai miten arvelet asuvasi viiden vuoden kuluttua?
Tahtoisin asua talossa, jonka ikkunoista avautuisi näkymä merelle tai järvelle, mutta luultavasti katselen viidenkin vuoden päästä (pikku)kaupunkimaisemaa.
Mikä kappale soi päässäsi viimeksi?
Thin Lizzyn Whiskey in the Jar.
Mikä kirja tai lehti on yöpöydälläsi kesken?
- Niitä on kaksi: Michael Farrin Tintti — Tarinoiden todelliset taustat (Otava) sekä Nancy Goldstonen Four Queens (Penguin Books).
Mitä luet aamupalapöydässä, jos luet?
Helsingin Sanomia.
Parhain joululahjasi ikinä?
Ensimmäinen rannekelloni, jonka sain vanhemmiltani. Olin seitsenvuotias. Kellotaulu oli pisaran muotoinen ja nahkahihna rosan värinen. Se oli pitkään todella tärkeä kapistus.
Paras lautapeli (nuoremmat saavat vastata videopelin)?
Afrikan tähti. Lapsena tykkäsin pelata myös Halmaa.
Työn alla olevat tekstit vaativat tällä hetkellä kaiken huomioni, joten bloggailuun ei juuri jää aikaa. Siksi kierrätän lukijoita paremmille apajille.
Hannu Oskala on puhunut Mikkelissä kahden minuutin ajan painavaa asiaa kulttuuripolitiikasta ja täsmentää nyt sanojaan blogissaan. Puhumattakaan Tiina Kaarelasta, jonka kipakka kannanotto Kivinokan säilyttämisestä luonto- ja vapaa-ajanviettoalueena on perusteltu ja pätevä ja saa varauksettoman kannatukseni. Sanna Saastamoinen puolestaan pohtii kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särön blogissa nautintoaineiden roolia taiteilijan työssä. Mikä inspiroi parhaiten: kahvi, suklaa, viini vai sanojen cocktail? Ja lopuksi kuvallinen herkku eli Jari Hakalan näkemys kesästä ja kärpäsistä.
Joskus yhteen hetkeen mahtuu elämän kokoinen onni. Sellaista sain todistaa pari päivää sitten, kun olin noutamassa ystäväni pyynnöstä lahjatavaroita HIFK-Fanikaupasta. Ostoksia maksaessani sisään astui kuusikymppinen, charmantisti harmaantunut mies, joka huikkasi kysymyksensä jo ovelta: “Onko teillä vielä vaakunatavaraa?”
Termi oli myyjälle ilmeisen tuttu, sillä vastaus tuli heti kuin apteekinhyllyltä: “Leijonien viralliset tuotteet löytyvät myymälän takaosasta, ja tuolla näette tarjolla olevan paitavalikoiman”.
Mies pysähtyi paitojen äärelle, eikä ilmeestä saati äänensävystä voinut erehtyä, kun hän kertoi koko kaupalle tulonsa syyn: “Maailmaan syntyi eilen uusi lätkäfani. Haluaisin ostaa hänelle oman paidan.”
Uunituoreet isät ovat aina olleet mielestäni liikuttavia, mutta niin ovat uunituoreet isoisätkin. En tiedä, millaisen valinnan kuusikymppinen lopulta teki, mutta aikamoinen kasvunvara siinä pienimmässäkin paitakoossa on, jos hän sellaiseen päätyi. :-D
Toimittajana ymmärrän, että vaikeistakin asioista pitää informoida ja hankkia tietoa, mutta olisikohan nyt korkea aika käydä joka ikisessä suomalaisessa toimituksessa läpi journalismin ja eritoten haastatteluihin liittyvät pelisäännöt? Professori Jukka Kemppinen on julkaissut blogissaan Jokelan koulun oppilaiden laatiman yhteenvedon toimittajien toimintatavoista koulussa tapahtuneen ampumavälikohtauksen aikana ja sen jälkeen. Tekstin anti on paikoin todella pöyristyttävää. (via Kari Haakana)
Lisäys 19.5. klo 14.30
Suomen Journalistiliiton sivustolta löytyvät Journalistin ohjeet, sananvapautta ja yksilön suojaa koskevat lait sekä Trauma ja journalismi -opas. Jokainen voi itse arvioida, miten hyvin käytäntö ja ohjeistus kohtaavat. Varsinkin viimeinen linkki tarjoaa puhuttelevaa luettavaa, muillekin kuin toimittajille.
Tunnustan avoimesti: olen tapojeni orja. Viimeksi tänä aamuna hymähtelin itselleni, miten uskollisesti toteutan koreografiani tuttujen rutiinien mukaan. Toisaalta juuri aamuisin selkäydinkäyttäytyminen on pistämätön piirre, koska osa aivoista saa vielä rauhassa kelailla yön unia kropan hoidellessa pakolliset kuviot kuin hyvin ohjelmoitu robotti.
Kulunut kevät on ollut itselleni poikkeuksellisen yllätyksellistä aikaa, ja olen joutunut useampaan kertaan kyseenalaistamaan ja arvioimaan uudelleen mielipiteeni, periaatteeni, tavoitteeni ja tapani. Samaan kategoriaan, joskin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa, lasken myös muutokset lauma- ja merkkiuskollisuudessani.
Kun kännykkäni taannoin hajosi ja jouduin hankkimaan uuden, päätin vihdoin noudattaa kummipoikani usein toistamaa kehotusta ja valita iänikuisen Nokian sijaan Sony Ericssonin. Musiikkipuhelimena mainostetun W580i:n polveileva valikkosysteemi tuntui aluksi monimutkaisemmalta kuin kannettavani komennot, mutta nyt en luopuisi uudesta kännykästäni ikipäivinä. Mitä paremmin olen oppinut käyttämään SE-kapulaani, sitä kätevämmältä ja pätevämmältä se on tuntunut.
Nyt ounastelen, että uusi vaihtoehto päivitettyjen blogien seuraamisessa lyö mennen tullen laudalta aiemmin käyttämäni systeemin. Vedettyäni herneen nenääni Blogilista.fi:n uuden omistajatahon pöyristyttävästä toimintavasta, mitä tulee käyttöehtojen laatimiseen ja niistä tiedottamiseen, sekä ylipäänsä kyllästyneenä Sanoma-konsernin media-alalla harjoittamaan hegemoniaan päätin poistua Blogilistalta ja ryhtyä käyttämään Google-syötteenlukijaa. Tiedän, että tekstini kuulostaa vastahurahtaneen julistamiselta, mutta voihan planeettainvälinen viheliäinen guanokauppiaan irvikuva, kuten rakas kapteeni Haddock sanoisi — miten ihmeessä en ole hokannut tätä palvelua aiemmin?!
Jo parin päivän käyttö on saanut minut vakuuttuneeksi Google-syötteenlukijan erinomaisuudesta. Paitsi, että se näyttää selkeästi ja nopeasti, mitkä blogeista on päivitetty, voin myös järjestää suosikkiblogini erilaisiin kategorioihin samalla tavalla kuin olen tehnyt sen tässä blogini sivureunassa. Blogien lisäksi voin luetteloida myös muut kiinnostaviksi kokemani sivustot ja seurata yhdellä vilkaisulla, millä niistä on tapahtunut muutoksia. Ja minä olen vasta sisäistänyt syötteenlukijan aakkosista ne ensimmäiset kirjaimet. Kunhan ehdin perehtyä vielä pikanäppäimiin, saan systeemistä vieläkin kätevämmän. Mitä tästä opin? Tietenkin otsikkoon kätkeytyvän viisauden: jotta uudelle olisi tilaa, vanhasta on osattava luopua.
Ylihuomenna eli lauantaina 17.5. kirjailijan työstä kiinnostuneiden kannattaa suunnistaa Porvooseen, sillä silloin selviää muun muassa, miksi Jouko Sirola on valinnut duunarin työajat. Tänä keväänä toimintansa aloittaneen Särö-akatemian yleisötilaisuudessa ääneen pääsee myös Anne Leinonen. Kaksikko keskustelee kirjailijan rutiineista ja työtavoista sekä pohtii aineiston hankintaan, hauduttamiseen ja työstöön liittyviä kysymyksiä. Miksi jokin tietty idea alkaa kiehtoa niin paljon että sen toteuttaa, vaikka ideoita on vihkot täynnä?
Porvoon kansalaisopistossa (Mannerheiminkatu 3) klo 12.30-13.30 pidettävään tilaisuuteen on vapaa pääsy. Yhteistyössä ovat mukana Itä-Uudenmaan liitto, Polte ja WSOY:n kirjallisuussäätiö. Ja mikäli Porvooseen asti sompailette, jääkää yöksi! Käynnissä olevan Museoviikon kunniaksi Porvoon museon toimipisteisiin on vapaa pääsy sunnuntaina 18.5.
Minulle meinasi käydä kuin Mesikolle eli lähes lankesin “ikkunaostoksilla”. Fredan trendimyymälöiden sijaan kurkistin, mitä Hildan ja Huldan putiikkiin kuuluu, ja kappas! Framilla oli makuuni ja mielentilaani sopiva huoneentaulu nimeltään Lauantaileivokset. Katsokaa itse!
Porro Pörrö kysyy teknisten ongelmien kanssa yhä kamppailevan Blogilista:fi:n Jaiku-kanavalla, mitä tarkoittaa Käyttöehtojen kohta 4.8: “Blogilista saa käyttää blogitekstejä mainonnassa? Muunneltuina?”
Siis mitä? Kysymys on sisällöltään niin häkellyttävä, että päätin lukea mainitun kohdan. Ja jumaliste, millaista tekstiä sieltä löytyy! Sanoma-konserni voi käyttöehtojen mukaan käyttää Blogilistalle rekisteröityneiden blogien sisältöä korvauksetta omissa tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoimissaan. Ja kyllä, konserni voi — niin halutessaan — julkaista blogitekstejä uudelleen ja jopa muunneltuina. Siis haloo? Nyt lienee syytä keskustella jonkun, tai ehkä parinkin, lainoppineen kanssa ja pyytää asiasta selkokielinen selvitys.
Käyttöehdot kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Alle olen kopioinut Porron Pörrön mainitseman kohdan:
“4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.
Lisäys 13.5. klo 8.10
Hyvästi lista, tervetuloa lukijat! Olen toistaiseksi poistanut Viides rooli -blogini Blogilista.fi-listalta. Käyttöehdoista kirjoittavat myös Pintaliitoblogi, Vaiheinen, The Butt Ugly Weblog, SchizoBlog, Kervå ja Enimmäkseen Harmiton.
Lisäys 13.5. klo 13.45
Rullaavan dialogin ja kaikenlaisten fiktiiivisten tarinoiden ystävänä luin riemastuneena Ilun —> sepitelmän Blogilista.fi:n uudistuksen taustoista.
Lisäys 13.5. klo 17.35
Blogilista.fi:n käyttöehtoja on —> muutettu. Keskustelua käydään myös täällä.
Yksi suosikkikirjailijoistani, näkymättömän sanoin esiin piirtävä Leena Krohn, on siirtynyt Teos-kustantamon kimppablogin ruoriin. Ensimmäisessä merkinnässään hän on evoluutiohypyn äärellä. Krohnin Kynällä ja koneella -blogi löytyy täältä. Sivun oikeasta laidasta löytyvät myös aiempien bloggaajien, mm. Jouko Sirolan ja Henriikka Tavin, kirjalliset mietteet.
Aamuni on kulunut mm. Eppu Normaalin ja Katie Meluan seurassa. Yhtäkkiä äkkään hauskan samankaltaisuuden parin laulun sanoituksissa. Ensin suomenkielinen pätkä lempparistani (Kitara, taivas ja tähdet) vuosien takaa, sitten englanninkielinen katkelma Meluan biisistä Spider´s Web.
“Suru soittaa mielen mustin koskettimin
vahingossa vaikka valkoista koskettikin.”
“The piano keys are black and white
but they sound like a million colours in your mind.”
