Naisen elämää, futuuri

Maljanne, siskokullat, vietetäänhän tänään YK:n kansainvälistä naistenpäivää. Pääjuhla käynnistyy klo 14 Helsingissä, Bio Rexissä.

Ajattelin ensin kirjoittaa jotakin vakavaa ja tähdellistä naisten elämästä, pohtia näkymättömyyttä ja arkisia tasa-arvon esteitä, mutta sen sijaan katsahdin peiliin ja aloin miettiä tulevaa kuvaani ja minääni. Millaista olisi elämäni 10, 20 tai 30 vuoden päästä? Eläisinkö edes niin pitkään?

Sitten muistin Heli Laaksosen. Hän on kirjoittanut (tästäkin) aiheesta oivan runon, joka löytyy kokoelmasta Raparperisyrän (Sammakko, 2003). Olkaa siis hyvät, tässä lounaismurteella kirjoittavan oraakkelin ennustus, jonka myötä toivotan kaikille hyvää naistenpäivää.

Mummuks tahtomine

Tule viäl semne aamu,
ko mää herä ilman kello oikke aikasi,
keitän ittelän kaffet, polje Monarkin kans kaupunkil,
olen oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliikke
myyjäfrouva tule töihin, päästä munt sisäl,
autta valikoittema heijä suurimma,
vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu,
Aurjoefärisek kunnolliset tukisuka,
ja merinovillasep polvelämmittime,
naapurkaupast peessik kenkä
ja paffilaatikoruskia poplari.

Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamenpystykorva,
mut kiältäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ko mää olen tottunut juur näi.

Enkä meina pualtvuossatta orotta.