Tähän meemiin innostuin Anita Konkan sanoja lukiessani.
1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.
Minun käteni ulottuvilla oli Kaisa Korhosen ja Katri Tanskasen toimittama Näytös vailla loppua (Like). Sivulla 123 puhuu ohjaaja Irene Aho. Ja kuudes lause, se kuuluu näin: “Se liittyy valheen riisumiseen ja lähtee omasta henkilöhistoriasta.”
Lause pakotti heti jatkamaan lukemista. Enkä kadu, Ahon ajatukset työnsä lähtökohdista, tavoitteista, aiheista, työtovereista, naiseudesta ja uhrauksista ovat äärettömän kiinnostavia. Olen kantanut viime päivät tätä suomalaisen teatterin ja tanssin näytäntövuotta 2004-2005 kartoittavaa opusta repussani, sillä se on tämänhetkinen matkalukemiseni. Hyvä etten ajanut eilen kotipysäkkini ohi, kun Jurkan suvun komean perinteen jatkaja Ville Sandqvist astui Horation nahkoihin ja ryhtyi paljastamaan Hamletin saloja.
Tämän meemin myötä toivotan rauhallista pääsiäistä. Toivottavasti trullit eivät innostu liiaksi keppostensa kanssa.
Kiitos, Tui. Kiinnostavaa nähdä, mikä lause sinun lähimmästä kirjastasi löytyy.
Kiitos, SusuPetal. Ja tässä olisi vielä tarjolla vadillinen suklaamunia. Nappasitko meemin?
Näin toisaalla tämän meemin, mutta nappaan sen nyt sinulta.
Hyvää ja rauhallista pääsiäistä!
No siellä se on.
Mukavaa pääsiäistä sinullekin:)
Nyt kumarran ja syvään: respect, SusuPetal! Linjasta kiinni pitäminen on vaikeampaa kuin moni luuleekaan. Itselläni oli alun perin selkeä mielikuva tämän blogin sisällöstä, ja miten sitten kävikään? Innostun niin monista aiheista (kuten on laita elämässänikin), että kaavailemani tiukka puolustuslinja kulttuurin puolesta on hiukka hapertunut meemien, sydänäänien ja oravien parissa. Mutta voisithan rakentaa tarinan tusinasta kirjoja, joiden sivun 123 kuudennet lauseet ketjutat meidän iloksemme…
Oi, Miss Foxy, tervetuloa! Ja näin pääsiäisen kunniaksi usutan sinut heti suklaamunavadin äärelle. Mukavaa saada sinut vieraakseni, blogissasi olenkin jo piipahdellut.
Ja SusuPetal, odotan innokkaasti ketjutuksen tulosta.
En napannut meemiä, koska blogini linjaan(hah-hah) ei sovi mitään niin henkilökohtaista kuin meemit ja testit -blogihan on silkkaa fiktiota:)
Suklaata kyllä söin…kiitos:)
Hah-hah, loistava löytö. Ensimmäisen lauseen luettuani ajattelin: tästä Heli Laaksonen tykkää, hänhän rakastaa lehmiä. Mutta luettuani kommenttisi loppuun tajusin, että pataan se nautapolon peppukin vielä päätyy. Oikein ihanaa pääsiäistä sinulle, Haavetar!
*ekaa kertaa blogissasi*
kiitos meemistä ja muustakin luettavasta : )
Tuo, viides rooli, ei ollut huono ajatus, laitetaan muhimaan:)
Sivulla 123 tilaa tekstiltä vie suloinen lehmänpeppu. Sivulla 124 on isoimpana Veal Parcels in White Wine Sauce. Vasta kolmas yritys on riittävän tekstevä:
“Add the pork, garlic, parsley, sage, salt, and pepper, and mix well; cook for another 5 minutes.”
- Joanne Harris & Fran Warde: My French Kitchen : A Book of 120 Treasured Recipes (2003), s. 125.
*pääsiäisterkuin*
Lahjavihje sivulta 123!
Mikko Rimminen Pussikaljaromaani:
-Viedään sille ihan sietämättömän rumat kengät
Juu, tämä kuuluu sarjaan “lahjavinkkejä niille, joilla on jo kaikkea”. Kiitos, mediaope!
Hyvää pääsiäistä!
Minulla on vaikeuksia pitää kiinni oman blogini linjasta. Tulee aina lipsuttua :-) Vie myös aikansa ennen kuin blogi muotoutuu. Se elää koko ajan ja oman tyylinsä/juttunsa löytää vain kokeilemalla, kirjoittelemalla paitsi jos on valmis vahva idea, joka kantaa heti. Olen kriittinen, ankara itseäni kohtaan ja harvoin tyytyväinen.
Löysin blogisi tässä taannoin ja lisäsin tämän silloin suosikkeihini. Luen postauksiasi mielenkiinnolla.
Minun on onneksi helppo säilyttää blogini linja, kun se sattuu olemaan “täysin linjatonta arkista elämää valokuvausharrastajan näkövinkkelistä”. Otan siis meemin mielihyvin käyttöön.
Oikein mukavaa Pääsiäistä itsekullekin!
Hei anNu ja Haloefekti, linjoista viis! Tärkeintä on, että maailmassa riittää tuhansittain kertomisen – ja kuvaamisen! – arvoisia asioita. Levollista pääsiäisen jatkoa teille molemmille.
Ulottuvillani on vain yksi kirja: Sons et intonation -niminen ranskan fonetiikan oppikirja. Sivulta 123 kuudes lause kuuluu: Il a fallu partir. (lauseen tarkoitus on treenata [u] ja [y] -äänteitä)
Hei Jospa, ranskan kielen taitoni ei riitä edes tuon kuudennen lauseen suomentamiseen. Ymmärtääkseni kyse on lähtemisestä ja liikenteessä on maskuliini, mutta fallu-sanan kohdalla joudun eksyksiin. Jos olet alan taituri, ole kiltti ja kerro, miten lause kuuluu suomeksi.